Posterit

Efficacy of an extensive positive education program “Strength, happiness and compassion” in Finnish elementary schools

Mari Laakso1, Åse Fagerlund2, Anu-Katriina Pesonen3, Johan Eriksson1

1Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto, 2Folkhälsanin tutkimuskeskus, 3Helsingin yliopisto

The well-being of children should be viewed from a wider perspective than through diminishing psychiatric symptoms and behavioral problems. The present study investigates the efficacy of an extensive positive psychology intervention on elementary school children’s psychological well-being, positive and negative affect, social competence and relationships to others utilizing a clustered randomized control trial design. Our expectation was that students in the intervention group will increase their overall levels of well-being, positive affect and social competence as well as relationships with family and peers will improve in relation to the control group. The participants were140 elementary school children from Finland. Four classes participated in the well-being lessons and four control group classes followed their standard curriculum. The intervention consisted of 36 well-being lessons within the school year 2016-2017. The data was collected through questionnaires, a mobile app and focus group interviews (after each intervention unit). The data was gathered at baseline, post-intervention and 3-month follow-up (questionnaire). Students participating in the intervention reported statistically significant increases in positive affect and well-being. Results also revealed a significant effect on enhanced communication skills with fathers.  Results showed no statistically significant effects but favourable trends in negative affect, social competence and communication with friends. Qualitative data pointed out that students liked and in many ways benefitted from the well-being lessons. Overall, the data indicate a positive impact of the extensive positive education program.

Leikitään ja keskitytään: Varhainen interventio ylivilkkaiden lasten perheille

Liisa Klenberg1, Vesä Närhi2, Sini Teivaanmäki3, Dione Healey4

1Niilo Mäki Instituutti ja Helsingin yliopisto, 2Jyväskylän yliopisto, 3Niilo Mäki Instituutti ja Jyväskylän yliopisto,4University of Otago, Uusi-Seelanti

Tausta: Lapsuudessa havaitut itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeudet ovat vahvasti yhteydessä koulunkäynnin ongelmiin sekä laajemmin elämänhallinnan ja terveyden puutteisiin aikuisiässäkin. Terveydenhuollossa tarvitaan varhaisen tuen interventioita, joilla voidaan vaikuttaa näiden taitojen kehittymiseen ja ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista. Tehokkaat interventiot harjoittavat sekä lapsen taitoja että vahvistavat kasvuympäristön antamaa tukea.

Tavoitteet: Leikitään ja keskitytään -hankkeen tavoitteena on tutkia Uudessa-Seelannissa kehitetyn ja tutkitun intervention (ENGAGE) vaikuttavuutta sekä muokata menetelmää suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon soveltuvaksi.

Menetelmät: Interventiossa ohjataan vanhempia tukemaan lapsen toiminnanohjauksen taitojen kehittymistä yhteisen leikin avulla kahdeksan viikkoa kestävässä ryhmä- ja puhelinohjauksessa. Tutkimukseen osallistuu n. 70 perhettä, joissa vanhemmalla on herännyt huoli 4-5-vuotiaan lapsen ylivilkkaudesta. Tutkimus toteutetaan satunnaistetulla asetelmalla, ja vaikuttavuutta arvioidaan vanhempien ja päivähoidon täyttämillä kyselylomakkeilla intervention päättyessä sekä 3 kuukauden seurannassa. Lisäksi arvioidaan menetelmän hyväksyttävyyttä vanhempien ja ryhmiä ohjaavien ammattilaisten näkökulmasta.

Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimus on parhaillaan käynnissä Jyväskylässä, Rovaniemellä ja pääkaupunkiseudulla, ja aineiston keruu päättyy keväällä 2019. Intervention lisäksi hankkeessa tuotetaan verkkomateriaalia, joka tulee vapaasti vanhempien käytettäväksi. Hankkeen pohjalta pyritään tuottamaan ennaltaehkäisevä toimintamalli, johon perheitä voidaan ohjata heti kun huoli lapsen kehityksestä on herännyt. Hankkeesta kertyneen kokemuksen perusteella Leikitään ja keskitytään -interventio voi erityisen hyvin soveltua terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä toteutettavaksi toiminnaksi.

Effort-Reward Imbalance: A Risk Factor for Bullying?

Guy Notelaers1, Maria Törnroos2,Denise Salin2

1University of Bergen, 2Hanken School of Economics

Previous research shows that work environment factors are important antecedents of workplace bullying, because of the stress they may induce. While previous studies have typically used Karasek’s (1979) JDC-model and DR (Bakker & Demerouti, 2007), the present study investigates whether another important occupational stress model, that is the Effort-Reward Model (Siegrist, 1996), is also associated to workplace bullying.  A survey study in 19 Belgian organizations (n=6,517) confirmed that employees experiencing an imbalance between efforts and rewards were more likely to be targets of bullying. This study illustrates that stressful situations make employees more vulnerable to bullying and is the first to point to a relationship between efforts-reward imbalance and bullying.

Tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma

Mimmi Koukkula1

1THL

THL yhteistyössä STM:n kanssa on laatimassa syksyn 2018 aikana uutta tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen toimintaohjelmaa. Tyttöjen ympärileikkaus on ikivanha perinne, joka muuttoliikkeen myötä on levinnyt ympäri maailman, myös Suomeen. Suomessa on perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevia ympärileikkauksen riskissä olevia tyttöjä, joten aiheen esille nostaminen on tärkeää ja ajankohtaista. Ehkäistyössä oleellista on tiedon jakaminen ammattilaisille, jotka kohtaavat asian työssään niin sosiaali- ja terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa, vastaanottokeskuksissa, mediassa ja poliisissa.

Posterissa esitellään perinteen taustat, terveyshaitat ja ehkäisevää työtä. Lisäksi posterissa kerrotaan uuden toimintaohjelman sisällöstä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnatusta uudesta verkkokoulutuksesta, joka käsittelee tyttöjen ympärileikkausta.

How does age moderate the relationship between recovery experiences after work and well-being?

Anniina Virtanen1, Ulla Kinnunen1, Jessica de Bloom2

1Tampereen yliopisto, 2Tampereen yliopisto, University of Groningen

Aging is a topical issue in today’s working life. However, age has often played only a role as a control variable in the research on work stress recovery. The aim of this study was to examine whether age moderates the relationship between six recovery experiences (detachment, relaxation, control, mastery, meaning and affiliation) and well-being (vitality, life satisfaction, and work ability) among Finnish teachers. Data was obtained from 909 teachers (78 % women and 22 % men, mean age 51 years) who took part in a cross-sectional questionnaire study. The data were analysed using moderated hierarchical regression analyses. Results indicated that detachment, relaxation, control and meaning related to higher vitality and life satisfaction. Mastery was positively associated with vitality and affiliation with life satisfaction. Relaxation also related to better work ability. Age moderated the relationship between relaxation and all three well-being outcomes: younger participants benefited more from relaxation experiences than older ones. On the other hand, older participants benefited more from control in terms of higher levels of vitality and life satisfaction. Results suggest that in addition to detachment, relaxation, control and mastery, the most often studied recovery experiences, also the experiences of meaning and affiliation may promote recovery. Especially younger teachers seem to benefit from relaxation experiences, and older teachers benefit from control experiences during off-job time. Future research could tell us more about the reasons behind this, and longitudinal study designs could elucidate the temporal and causal processes of recovery.

4-kuukautisten vauvojen vanhempien psyykkinen hyvinvointi, vanhemmuus ja vuorovaikutus vauvan kanssa

Lilli Hedman1, Rika Rajala1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tausta: Pikkuvauvojen vanhempien jaksaminen on suosittu julkisessa keskustelussa. Vaikka vanhempien jaksaminen on merkittävä tekijä vauvojen hyvinvoinnille, kansallisen tason tutkimusnäyttö asiasta on riittämätöntä.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen on 4-kk vauvojen vanhempien psyykkinen hyvinvointi kuinka tyytyväisiä he ovat omaan vanhemmuuteensa sekä millaiseksi he kokevat oman vauvansa ja vuorovaikutuksensa vauvan kanssa.

Menetelmät: Tutkimuksessa käytetään Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH) -tutkimuksen pilottiaineistoa 4-kuukautisten vauvojen ja heidän perheidensä osalta. Kyselytutkimukseen vastasi 439 synnyttänyttä äitiä (54 %) ja 307 toista vanhempaa (38 %) kuuden maakunnan alueelta loka-marraskuussa 2017. Äitien masennusoireilua mitattiin CES-D-10-mittarilla ja toisten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta MHI-5-kysymyspatterilla. Molemmilta vanhemmilta kysyttiin tyytyväisyyttä itseensä vanhempana sekä sitä, minkälaiseksi kokee vauvansa (helppo/vaativa/tavanomainen). Varhaista vuorovaikutusta kysyttiin molemmilta vanhemmilta tunnekokemuksen kautta. Tulokset esitetään suorina jakaumina ja ristiintaulukointeina.

Tulokset: Viimeksi kuluneen kuukauden aikana 13 prosentilla synnyttäneistä vanhemmista oli ollut masennusoireilua. Toisista vanhemmista kolme prosenttia oli ollut merkittävästi psyykkisesti kuormittuneita viimeksi kuluneen neljän viikon aikana.  Synnyttäneistä vanhemmista 93 prosenttia oli erittäin tai melko tyytyväisiä itseensä vanhempana. Toisista huoltajista näin koki 90 prosenttia. Erittäin tyytyväisiä vanhemmuuteensa olevien osuudet olivat 23 ja 21 prosenttia. Synnyttäneistä vanhemmista 6 ja toisista vanhemmista 7 prosenttia koki vauvan keskimääräistä vaativammaksi. Varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa oli heikkoa 3 prosentilla synnyttäneistä ja 7 prosentilla toisista vanhemmista.

Johtopäätökset: Valtaosa tutkimukseen osallistuneista 4-kk vauvojen vanhemmista voi psyykkisesti hyvin. Jatkossa olisi tärkeä tutkia vanhempien masennusoireiden ja psyykkisen kuormittuneisuuden taustalla olevia tekijöitä. LTH-tutkimus laajenee kansalliseksi tiedonkeruuksi vuonna 2020, jolloin saadaan kattavampaa tietoa pikkuvauvaperheiden hyvinvoinnista

Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa

Johanna Mäki-Opas1, Anu Castaneda1, Satu Jokela1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Psyykkinen hyvinvointi on yksi keskeisimmistä niin toimintakykyyn, fyysiseen terveyteen kuin yleiseen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Sekä kansainväliset että suomalaiset väestötutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajilla ja erityisesti pakolaistaustaisilla on pääväestöä enemmän psyykkistä kuormaa ja mielenterveysongelmia. Tähän ovat vaikuttamassa osaltaan menneisyyden kokemukset ja osaltaan Suomen olosuhteet. Suomesta on puuttunut yhteneväinen linja siitä, miten pakolaisten ehkäisevät ja korjaavat mielenterveyttä tukevat palvelut tulisi järjestää ja niissä esiintyy myös alueellisia eroja. Myös monet pakolaisten parissa työskentelevät ammattilaiset kokevat tarvitsevansa lisää tietoa pakolaistyön erityispiirteistä ja mielenterveyden edistämisestä tässä asiakasryhmässä.
Näitä tarpeita täyttämään on kirjoitettu Pakolaisten mielenterveyden tuki Suomessa –käsikirja.  Käsikirjan pohjana on laadulliset asiantuntija (n=157) ja kohderyhmä (n=32) haastattelut, joissa on kysytty muun muassa palveluiden ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Tietoa on kerätty myös kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta ja käytännön kehittämistyöstä. Kerättyä tietoa hyödyntäen käsikirja on kirjoitettu yhteistyössä toistasataa henkilöä sisältävän asiantuntijaryhmän kanssa, johon kuuluu eri alojen asiantuntijoita, ammattilaisia, vapaaehtoisia ja pakolaisia ympäri Suomen.
Käsikirjaan on koottu laaja tietopaketti muun muassa pakolaisuuteen liittyvistä mielenterveyden voimavara- ja riskitekijöistä, turvapaikanhaku- ja kotoutumisvaiheiden haasteista, kielitaidon merkityksestä ja osallisuuden tärkeydestä sekä erilaisista mielen hyvinvointiin liittyvän riskikäyttäytymisen muodoista. Käsikirjasta löytyy myös eri aloille kohdennettuja suosituksia, keinoja ja työkaluja päättäjille, esihenkilöille ja ammattilaisille pakolaisten mielenterveyden edistämiseen, ongelmien ehkäisemiseen ja tunnistamiseen sekä hoitoon. Käsikirjassa on myös omat lukunsa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisten kuten kidutuksen ja ihmiskaupan uhrien mielenterveyden tukemiseen