Krooniset sairaudet ja päihteet

Pj. Sanna Sinikallio

Ikääntyvät päihteiden käyttäjät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä

Kristiina Kuussaari1, Christoffer Tigerstedt1, Anni Vilkko1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tausta: Tuoreen juomatapatutkimuksen tulosten perusteella tiedetään, että eläkeikäisten naisten ja miesten säännöllinen alkoholin käyttö on lisääntynyt. Miehet käyttävät alkoholia kuitenkin selvästi runsaammin kuin naiset ja nuoremmat eläkeikäiset selvästi runsaammin kuin vanhemmat. Ikääntyneiden alkoholin käytön lisääntyminen näkyy oletettavasti myös kasvavana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttönä.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa päihteiden käytön takia asioineiden ikääntyneiden henkilöiden taustoja ja palveluiden käyttöä.

Menetelmät: Aineistona käytetään vuonna 2015 kerättyä Päihdetapauslaskentaa. Vuoden 2015 laskennassa rekisteröitiin 10 851 päihde-ehtoista asiointia. Tähän tarkasteluun on otettu mukaan 55 vuotta täyttäneiden päihde-ehtoiset asioinnit (n=3 620), jotka on analyyseissa jaettu kolmeen ryhmään: 1) 55–64-vuotiaat (n=1 888), 2) 65–74-vuotiaat (n=1 193), 3) 75-vuotiaat tai vanhemmat (n=539). Menetelminä on käytetty frekvenssejä, ristiintaulukointeja sekä khiin-neliön testausta.

Tulokset: Kaikissa kolmessa ikäluokassa miehiä oli enemmän kuin naisia. Vanhemmissa ikäluokissa naisten suhteellinen osuus kuitenkin kasvoi ja miesten väheni. Siviilisäädyn, pääasiallisen toiminnan ja asumistilanteen osalta ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Sekä päihde- että mielenterveyshäiriöitä oli eniten 55–64-vuotiailla.  Alkoholi oli valtapäihde kaikissa kolmessa ryhmässä. Lääkkeiden ja kannabiksen käyttö oli yleisintä nuorimmassa ikäluokassa. Lievästi tai voimakkaasti päihtyneitä oli laskentapäivänä suhteellisesti eniten vanhimmassa ikäluokassa. Nuorimmassa ikäluokassa palveluiden käyttö kohdistui päihdehuollon erityispalveluihin ja asumispalveluihin, 65–74-vuotialla terveydenhuoltoon ja asumispalveluihin ja 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla valtaosa asioinneista tapahtui sosiaalipalveluissa.

Johtopäätökset: Palvelujärjestelmässä asioi paljon ikääntyneitä päihteiden käyttäjiä. He eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Palvelujärjestelmän kehittämisessä onkin syytä ottaa huomioon ikääntyneiden päihteiden käyttö ja se, että ikääntyneiden palvelutarpeissa saattaa olla isoja eroja.

Masennusoireiden yhteys allostaattiseen kuormitukseen masennuspotilailla

Kirsi Honkalampi1, Taina Hintsa1, Soili M. Lehto2, Anu Ruusunen3, Niko Flink1, Heimo Viinamäki1

1Itä-Suomen Yliopisto, 2Helsingin Yliopisto, 3Kuopion Yliopistollinen sairaala 

Tausta: McEwen (McEwen, 1998) mukaan sekä pitkäkestoinen psyykkinen yli- että alikuor-mittuminen aiheuttavat elimistössä ns. allostaattista kuormitusta (AL). Muutamissa tutkimuksissa masennus on lisännyt allostaattista kuormitusta. Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa selvitetään, onko allostaatinen kuormitus yhteydessä masennus- ja muihin psyykkisiin oireisiin tai masennuksen kestoon.

Menetelmät: Tutkimuksen aineistona on kaksi avohoidon depressiopotilasta koostuvaa aineistoa; DP1, jossa on 121 potilasta, (1996-2001), ja DP2, johon on osallistunut 185 potilasta vuodesta 2015 alkaen. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta on hyväksynyt tutkimukset. Molemmissa aineistoissa potilaat jaettiin kahteen ryhmään allostaattisen kuorman perustella siten, että ylintä kvartiilia (DP1: 6/9 pistettä, DP 2: 6.5/10) verrattiin muihin kvartiileihin. Tietoa kerättiin kyselylomakkeilla, haastattelemalla ja laboratoriotutkimuksin.

Tulokset: Allostaattisen kuormituksen keskiarvo olivat DB1: 4.23 (SD 4.0) ja DP2: 4.78 (SD 5.0). AL-ryhmään kuuluvista oli naisia 54.8% (DP2) – 74.5% (DP1) ja miehiä 30.4% (DP1) ja 25.7% (DP2). Sukupuoli tai koettu terveydentila eivät olleet yhteydessä AL:aan, sen sijaan DP1 aineistossa jokainen oli kokenut itsensä jo tutkimuksen alussa täysin työkyvyttömäksi (100% vs. 71.6%, x2 =4.59, df=1, p=0.032). DP2 AL ryhmään kuuluvat olivat merkitsevästi vanhempia (39.63 SD 10.10 vs. 31.81 SD 10.39, t=-4.66, df=184, p=0.001, Cohen’s d=0.76, ES=0.35), mutta AL ei ollut yhteydessä masennus-tai muihin psyykkisiin oireisiin tai masennusjakson kestoon kummassakaan aineistossa.

Pohdinta: Tämän tutkimuksen mukaan masennus ja muut psyykkiset oireet eivät ole yhteydessä allostaattiseen kuormitukseen, sen sijaan ikä lisää allostaattisen kuormituksen todennäköisyyttä masennuspotilailla. Tulos tukee Juster ym. (2011) tuloksia, jossa AL liittyi prospektiivisesti masennusoireisiin, mutta vain ikä oli merkitsevä masennusoireiden ennustaja.

Psykososiaalisen tilanteen seuranta päihdehoidon aikana PARADISE24fin -kyselyä käyttäen

Tuuli Pitkänen1, Elsa Pingoud1

1A-klinikkasäätiö

Tausta: Päihde- ja mielenterveysongelmien sekä neurologisten häiriöiden yhteydessä esiintyy useita samantyyppisiä psykososiaalisia vaikeuksia, jotka vaikuttavat yksilön toimintakykyyn. Vaikeuksien määrän ja intensiteetin seuraaminen hoidon aikana standardoituja menetelmiä käyttäen antaa tietoa yksilön tilanteesta sekä hoidon vaikutuksista. PARADISE24fin-kysely on tutkimukseen pohjautuva kansainvälisessä yhteistyössä kehitetty menetelmä, joka on poikittaisasetelmassa todettu luotettavaksi. Kyselyn seurantakäyttöä koskevat kansainväliset julkaisut ovat nyt työn alla.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, paraneeko toimintakyky päihdehoidon aikana sekä soveltuuko PARADISE24fin -kysely psykososiaalisten vaikeuksien määrän ja intensiteetin muutosten seuraamiseen.

Menetelmät: Hoitotietojärjestelmää hyödyntävä seurantatutkimus, jossa seurataan PARADISE24fin -kyselyn pistemäärässä tapahtunutta muutosta kahtena ajankohtana päihdehoidon aikana. Tutkimusluvat on haettu ja saatu. Tutkittavat on jaettu kolmeen ryhmään toisen kyselyn täyttämisen ajankohdan mukaan: hoidon seuranta (n=423), hoidon päättyminen (n=251) ja uuden hoitojakson alku (n= 479).

Tulokset: PARADISE24fin-kyselyn perusteella psykososiaalisten vaikeuksien määrä ja intensiteetti vähenevät päihdehoidon aikana. Muutos oli suurinta mielialaan liittyvien kysymysten kohdalla. Uuteen hoitoon hakeutuneilla psykososiaalisten vaikeuksien määrässä muutos ei ollut merkitsevä. Kyselyn tilastolliset ominaisuudet säilyivät mittauskerrasta toiseen.

Johtopäätökset: PARADISE24-fin kysely soveltuu hyvin psykososiaalisten vaikeuksien kartoittamiseen ja seurantaan sekä antaa olennaista lisätietoa hoitosuunnitelman tekemisen tueksi päihdehoidossa. Kysely on kehitetty soveltumaan käytettäväksi useiden erilaisten hoitojen yhteydessä, joten jatkossa olisi tärkeä tutkia kyselyn luotettavuutta myös mielenterveysongelmien ja neurologisten häiriöiden hoidossa.

Syöpään sairastuneiden sosiaaliset verkostot 18 kuukauden seurannassa

Mira Kohonen1, Silja Lääperi1, Ulla-Sisko Lehto2, Markku Ojanen3, Kirsi Honkalampi4, Tiina Turpeenniemi-Hujanen5

1UEF, 2THL, 3Tampereen yliopisto, 4Itä-Suomen Yliopisto, 5Oulun yIiopisto, Oulun yliopistollinen sairaala

Tausta: Sosiaaliset verkostot ovat sosiaalisen pääoman rakenteellinen osa ja välttämätön mutta ei riittävä ehto sosiaalisen tuen syntymiselle. Sosiaalinen pääoma voidaan jakaa yleiseen sekä tilannesidonnaiseen pääomaan. (Lehto, Ojanen, Nieminen, Turpeenniemi-Hujanen, 2017.)

Menetelmät: Tutkimus on toteutettu osana THL:n ja Oulun yliopistollisen sairaalan yhteishanketta “Syöpään sairastuneiden sosiaalinen pääoma, hyvinvointi ja toipuminen”. Tutkimuksen aineistona on 223 rintasyöpään ja 106 lymfoomaan sairastunutta OYS:n kirjautunutta potilasta. Potilaita haastateltiin 2-5 kuukauden kuluttua diagnoosista ja he vastasivat postikyselyihin 9 ja 18 kuukauden jälkeen ensimmäisestä mittauksesta. Tutkimuksessa käytettiin Structural-Functional Social Support -mittarin (SFSS) sosiaalisia verkostoja mittaavaa osuutta. OYS:n eettinen toimikunta on hyväksynyt tutkimuksen.

Tulokset: Kaikki rintasyöpäpotilaat olivat naisia, lymfooma-aineistossa miehiä oli 52.8 % ja naisia 47.2 %. Potilaiden keski-ikä oli varsin korkea: rintasyöpäpotilailla 57.6 vuotta, lymfooma-aineiston miehillä 57.3 ja naisilla 56.3 vuotta. Potilailla oli runsaasti erilaisia sosiaalisia verkostoja ja syövästä puhuttiin niissä usein. Seuranta-aikana verkostot tyypillisesti supistuivat ja niiden osuus, joilla verkostoja oli, pieneni. Potilaiden iällä ja sosiaalisilla verkostoilla oli selkeä yhteys.

Pohdinta: Potilailla on paljon sosiaalisia verkostoja ja tieto syöpäsairaudesta jaetaan niissä usein. Iällä ja sosiaalisilla verkostoilla on merkitsevä yhteys, joka tulee huomioida jatkotutkimuksissa. Syöpään sairastuneiden sosiaalisia verkostoja ei ole aiemmin tutkittu vastaavalla tarkkuudella. Hanketta on jatkettu keräämällä potilailta seuranta-aineistoa kolmen ja viiden vuoden kuluttua.

Tyytyväisyys saatuun sosiaaliseen tukeen ja syövästä toipuminen – kaksivuotisseurantatutkimus

Emma Haikonen1, Ulla-Sisko Lehto2, Markku Ojanen3, Kirsi Honkalampi4, Pirkko Kellokumpu-Lehtinen5

1PsM, vieraileva tutkija, THL, 2FT, erikoistutkija, THL, 3Professori (emer.), TAY , 4Professori, Itä-Suomen yliopisto, 5Professori (emer.), ylilääkäri, Tays, Syöpätautien klinikka

Tausta ja tavoitteet: Väestön ikääntyessä syöpään sairastuneiden määrä lisääntyy mutta parantuneiden hoitojen ansiosta syöpäkuolemat kasvavat vain vähän. Tällöin huomio suuntautuu enenevissä määrin syöpäkuntoutukseen, joka on nykyisin olennainen osa hyvää hoitoa. Sosiaalinen tuki on merkittävä kuntoutumiseen vaikuttavana tekijä ja sitä on tutkittu runsaasti. Sosiaalisella tuella on yhteyttä sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja kuolleisuuteen. Vakavasti sairastuneiden tyytyväisyydellä saatuun tukeen on havaittu olevan tärkeä merkitys toipumiselle ja hyvinvoinnille. Syöpäkuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen kehittämisen kannalta on tärkeää selvittää, mitkä sosiaalisen tuen komponentit vaikuttavat sairastuneiden toipumiseen ja hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Menetelmät: Mittasimme rintasyöpään (n=102) ja melanoomaan (n=70) sairastuneiden saamaa sosiaalista tukea, tyytyväisyyttä saatuun tukeen ja koettua hyvinvointia/toipumista itsearviointilomakkeilla diagnoosivaiheessa sekä toistetuin mittauksin kahden vuoden seurannassa. Saatua tukea ja tyytyväisyyttä mitattiin SFSS-mittarilla (tuki jaoteltiin sen mukaan mistä tuen lähteestä se oli peräisin: puoliso, muu perhe jne.) sekä hyvinvointia RSCL:llä (psyykkiset/fyysiset oireet) ja DEPS:llä (masennusoireet). Tutkimme tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä tyytyväisyyden sosiaaliseen tukeen yhdistymistä hyvinvointiin seuranta-aikana.

Tulokset: Sairastuneet olivat valtaosin tyytyväisiä saamaansa sosiaaliseen tukeen seuranta-aikana. Eroja oli tarkasteltaessa eri sosiaalisen tuen lähteitä: hoitohenkilökunnalta (lääkärit, hoitajat) saatuun tukeen oltiin tyytymättömämpiä, kuin muista lähteistä saatuun tukeen ja sitä toivottiin lisää. Seuranta-aikana ko. lisätuen toive väheni mutta tyytyväisyys tukeen ei lisääntynyt. Miehet olivat kaiken kaikkiaan naisia tyytyväisempiä. Tyytyväisyys tukeen oli voimakkaammin yhteydessä hyvinvointiin kuin koettu tuki sinänsä.

Johtopäätökset: Yleisesti ottaen potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa tukeen. Tyytyväisyydessä hoitohenkilökunnalta saatuun tukeen oli toivomisen varaa. Tulostemme mukaan syöpäpotilaiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa kehittämällä hoitosuhteita kiinnittäen huomiota potilaiden tyytyväisyyteen hoitohenkilökunnalta saatuun tukeen esimerkiksi kouluttamalla henkilökuntaa.

Omaishoitajien arjen kuormittavat tilanteet ja selviytymiskeinot

Mia Silfver-Kuhalampi1

1Helsingin yliopisto

Tiedetään, että omaishoitajuustilanteet ovat usein psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavia ja saattavat aiheuttaa omaishoitajille terveysongelmia ja psyykkisiä oireita. Suomessa omaishoitajien hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on tehty melko vähän tutkimusta. Jotta omaishoitajia voidaan parhaiten tukea ja ongelmia ehkäistä, on tärkeää ymmärtää, millaisia haastavia tilanteita omaishoitajat arjessaan kohtaavat ja miten he niistä selviytyvät.

Aineisto on kerätty verkkokyselynä 2014 -2015 omaishoitajille suunnattujen verkkosivujen ja Facebook-ryhmien kautta. Tutkimuksessa analysoidaan vapaasti kirjoitettuja vastauksia (N=376) siihen, millaisia ristiriitatilanteita on omaishoitajana kohdannut ja miten niitä on ratkaissut. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä kvantitatiivista sisällönanalyysiä.

Tavallisin ongelmatilanne sekä lasten että ikääntyneiden omaishoitajilla oli pettymys sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen ja/tai laatuun. Usein keskeisenä selviytymiskeinona nähtiin palveluiden sinnikäs vaatiminen, joskus jopa lakiteitse. Toinen tavallinen ongelmatilanne oli hoidettavan sairauteen tai vammaan liittyvä haastava käyttäytyminen. Usein näistä tilanteista selvittiin omia reaktioita säätelemällä, esimerkiksi rauhoittumalla toisessa huoneessa. Monissa kirjoituksissa käsiteltiin myös uupumusta ja omaishoitajaan kohdistuvia ristiriitaisia vaatimuksia. Näissä tilanteissa usein todettiin, että varsinaista ratkaisua ei ollut löytynyt, mutta osaltaan esimerkiksi hoidettavan tilapäishoito tai työelämän joustot helpottivat tilannetta. Neljäs ongelmatyyppi olivat ristiriidat sukulaisten kesken, jotka usein liittyivät siihen, että ikääntyvien vanhempien hoitovastuu oli langennut jollekin sisaruksista, tai että toimintatavoista oli sisarusten kesken erimielisyyksiä. Näissäkin tilanteissa toivottiin enemmän apua yhteiskunnalta.

Johtopäätöksenä voi todeta, että omaishoitajien hyvinvointia tukisi sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän byrokratian helpottaminen tai apu sen hoitamiseen sekä laadukkaiden tukipalvelujen parempi saatavuus. Myös koulutus hoidettavan psyykkisten oireiden kanssa selviytymiseen voi auttaa vuorovaikutuksellisesti haastavissa hoitotilanteissa. Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi, voisiko omaishoitajien kanssa toimivia viranomaisia ja hoitohenkilökuntaa kouluttaa vuorovaikutustaidoissa siten, että omaishoitajat kokisivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.