Työhyvinvointi

Virtuaaliluontoympäristöt elvyttäjänä työpäivän aikana

Ann Ojala1, Marjo Neuvonen1, Marianne Leinikka2, Minna Huotilainen3, Liisa Tyrväinen4

1Tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke), 2Tutkija,3Professori, Helsingin yliopisto,4Professori, Luonnonvarakeskus (Luke)

Tausta: Työssä liiallinen kuormittuminen on pitkäaikaisen stressin riskitekijä. Luonnossa oleskelulla on osoitettu olevan sekä stressistä palauttava että kognitiivista suorituskykyä parantava vaikutus. Tässä tutkimuksessa selvitetään, voiko virtuaalinen luontoympäristö, jossa mukana on sekä visuaalinen ympäristö että äänimaailma, auttaa tietotyöläisiä palautumaan työn rasituksesta.

Tavoitteet/kysymykset: Tavoitteena oli tutkia millaista hyötyä virtuaalisesti tuotetulla luontoympäristöllä on työkuormituksesta palautumisessa tietotyöläisille työpäivän aikana.  Vastataan kysymykseen, virkistääkö lyhyt virtuaalinen luontokäynti kesken työpäivän sekä edistävätkö visuaalinen luontoympäristö sekä vaan äänimaisema fysiologista ja psykologista elpymistä samalla tavalla?

Menetelmät: Tutkimus koostui yhdeksästä työpäivien aikaisesta käyntikerrasta, joina tutkimushenkilöt (N=39) suorittivat sekä 15 minuutin työjakson avotoimistoympäristössä että 15 minuutin tauon virtuaaliluontotilassa. Käyntikertojen taukotyyppi oli satunnaistettu sisältämään joko metsä- tai vesiteemainen video ja luontoäänet, pelkästään luonnon äänet tai hiljaisuus. Tutkittavien kuormittumista ja palautumista mitattiin sydämen sykevälivaihtelun (HRV) avulla, kahden 15 minuutin jakson aikana sekä psykologisten ennen-jälkeen mittauksien avulla. Tutkimushenkilöiltä mitattiin energisyyttä (SVS), rentoutumista ja havainnointikyvyn  palautumista (ROS), sekä ahdistuneisuuden vähenemistä (lyhyt STAI).

Tulokset: Alustavien tuloksien perusteella tutkittavat kokivat itsensä vähemmän energiseksi (SVS), mutta myös vähemmän ärtyneiksi (STAI) kokeen jälkeen, mutta ympäristöjen välillä eroja ei ollut. Tutkittavat elpyivät ja rentoutuvat eniten videoiden katsomisen jälkeen (ROS). Fysiologisten tulosten mukaan työjaksot koettiin kaikkien mitattujen aika- ja taajuustason HRV-muuttujien osalta stressaavammaksi kuin luontotauot. Eri taukotyypeistä metsäteemainen video erosi muista keskisykkeen, rMSSD ja pNN50 parametrien osalta ollen kaikista rentouttavin.

Johtopäätökset: Tämä tutkimus osoitti, että 15 minuutin tauko virtuaalisessa luontoympäristössä, jossa katseltiin luontovideota, palautti työhön liittyvästä stressistä muita ympäristöjä paremmin. Virtuaalinen luontoympäristö tarjoaa uuden tavan lisätä työntekijöiden palautumista työpäivän aikana. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämisessä ja työympäristöjen suunnittelussa.

Strateginen työhyvinvoinnilla johtaminen ja perusterveydenhuollon työhyvinvointikokemukset

Seija Ovaskainen1 

1Tohtoriopiskelija / Turun yliopisto / työterveyshuolto

Väitöskirjatutkimuksessani selvitän perusterveydenhuollon johtamisjärjestelmässä tehtävän päätöksenteon vaikutuksia hoitohenkilöstön kokemaan työhyvinvointiin. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia tutkimusongelmiin, miten johtamisjärjestelmä perusterveydenhuollossa tukee johtamista ja työhyvinvointia työssä, sekä mitä työhyvinvointia estäviä ja edistäviä sekä kehittämistä vaativia ja tärkeimpiä työhyvinvointitekijöitä hoitohenkilöstö kuvaa? Lopuksi jäsennettiin tämän tutkimuksen ja aiempien työhyvinvointitutkimusten tuloksista työhyvinvoinnin laaja-alaisuutta ilmentävä strategisen työhyvinvoinnilla johtamisen kehys.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuskohteena oli kolme perusterveydenhuollon organisaatiota, yhteensä 7 osastoa. Tutkimusaineisto koostui hoitohenkilöstön, n=22, esimiesten, n= 7 ja heidän esimiestensä, n= 3 teemahaastatteluista. Lisäksi tutkimusaineistoon oli kerätty perusterveydenhuollon organisaatioiden hallitusten ja lautakuntien pöytäkirja- ja muita dokumenttimerkintöjä teemahaastatteluvuodelta 2015. Laaja-alaista työhyvinvointikäsitystä pohdittiin diskursiivisesti määräytyneen työhyvinvointikäsityksen pohjalta (Laine 2013).  Työhyvinvointi näyttäytyy tällöin subjektiivisena kokemuksena, johon vaikuttavat useat tekijät.

Tutkimustulokset vastaavat pääsääntöisesti aiempien työhyvinvointitutkimusten tuloksia. Perusterveydenhuollon organisaatioiden strategiset, työhyvinvointiin tähtäävät suunnitelmat eivät erottuneet käytännön hoitotyötä tekevän hoitohenkilöstön arjessa, eikä työkuormitusta tunnistettu työterveyshuollossa ja työsuojelussa suhteessa työterveyshuoltolain ja työturvallisuuslain velvoitteisiin.  Hoitohenkilöstö koki työyhteisön, itse työn ja työn ja muun elämän yhteensovittamisen omaa työhyvinvointia edistäviksi sekä tärkeimmiksi työhyvinvointitekijöiksi. Esimies- ja johtotyöhön toivottiin vuorovaikutteisuutta ja arvostuksen lisäämistä.

Tutkimustulosten valossa voidaan päätellä, että suunnitteilla olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen- sekä maakuntauudistuksen yhteydessä tulisi muodostettavan johtamisjärjestelmän tuntea hoitotyön ja hoitohenkilöstön arki ja kytkeä työterveyshuollon toiminta tiiviimmin työkuormitustekijöiden ennaltaehkäisyyn. Lisäksi työhyvinvoinnin johtamista tulisi kehittää tavoitteellisemmin yksilön voimavarojen lisäksi työyhteisöä koskettaviksi sekä nähdä näiden kehittämistoimien taloudelliset vaikutukset perusterveydenhuollon organisaatioiden lisäksi koko yhteiskunnan talouteen.

Johtamisen motivaatio johtajaidentiteetin kuvaajana – erilaisten motivaatioprofiilien yhteydet johtajien työhyvinvointiin

Elina Auvinen1, Heidi Tsupari1, Joona Muotka1, Mari Huhtala1, Taru Feldt1

1Jyväskylän yliopisto

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, löytyykö suomalaisten johtajien joukosta toisistaan eroavia johtamisen motivaation (Motivation to Lead, MTL) profiileja. Lisäksi tarkastelimme, eroavatko eri profiilit johtajien työuupumuksen ja työn imun suhteen. Johtamisen motivaatio on uusi käsite, joka pyrkii selittämään yksilöiden välisiä eroja johtotehtäviin hakeutumisessa ja niissä toimimisessa. Esitämme, että johtamisen motivaatio on johtajaidentiteetin keskeinen elementti kuvatessaan sitä, miksi yksilö omaksuu johtajuuden. Johtamisen motivaatiota kuvataan kolmella alaulottuvuudella: Tunnepohjainen identiteetti, Sosiaalis-normatiivisuus ja Ei-laskelmoivuus.

Tutkimusaineisto kerättiin e-lomakkeella vuoden 2017 aikana. Otos poimittiin ammattiliittojen jäsenrekistereistä satunnaisotannalla. Lisäaineistonkeruu suoritettiin yhteistyössä Jyväskylän Kauppakorkeakoulun kanssa. Tutkimuksen otos koostui 1003 johtajasta, jotka edustavat eri toimialoja ja työelämän sektoreita. Tutkittujen keski-ikä oli 51.5 vuotta (vaihteluväli 25-69, keskihajonta 8.8), 48% tutkituista oli naisia. Johtamisen motivaatiota mitattiin 9-osioisella mittarilla (MTL Questionnaire): kutakin alaulottuvuutta kuvasi kolme väittämää. Työuupumusta ja työn imua mitattiin vakiintuneilla 9-osioisilla mittareilla.

Latenttia profiilianalyysia käyttäen löydettiin neljä toisistaan eroavaa johtamisen motivaation profiilia: 1) Keskimääräistä myönteisempi (43%) 2) Keskimääräistä alhaisempi (41%), 3) Vähäinen (12%) ja 4) Voimakas (5%). Voimakas-profiiliin kuuluivat nuorimmat sekä johtajat liike-elämästä, Vähäinen-profiiliin kuuluivat johtajat yliopistoista ja sote-alalta. Vanhimmat johtajat kuuluivat Keskimääräistä alhaisempi-profiiliin.

ANCOVA:lla osoitettiin, että eniten työuupumusoireita raportoivat Vähäinen- ja Keskimääräistä alhaisempi-profiilien johtajat. Voimakas-profiilin johtajat raportoivat vähiten ammatillisen itsetunnon laskua. He kokivat myös eniten kaikkia työn imun osa-alueita. Myös Keskimääräistä myönteisempi-profiilin johtajat kokivat usein työn imua. Vähiten tarmokkuutta raportoivat johtajat Vähäinen-profiilissa.

Tuloksemme osoittavat, että johtajat eivät ole homogeeninen ryhmä johtamisen motivaationsa osalta. Johtamisen motivaation profiililla oli merkitystä johtajan kokeman työhyvinvoinnin kannalta. Tulosten perusteella työn/roolin ja yksilön yhteensopivuus nousee keskeiseksi urasuunnittelun näkökulmasta. Jatkossa pitkittäistutkimuksella voitaisi tarkastella mahdollisia muutoksia johtamisen motivaatiossa.

Koulujen digitalisoitumista ja opettajien työhyvinvointia edistävän kehittämisintervention hyötyjä

Jaana-Piia Mäkiniemi1, Salla Ahola1 

1Tampereen yliopisto, JKK

Tausta: Uusi opetussuunnitelma kannustaa yhä laajempaan tieto- ja viestintäteknologian käyttöön opetuksessa. Osa opettajista kokee muutoksen kuormittavana ja työhyvinvointia uhkaavana.  Onkin syytä etsiä keinoja tukea opettajien työhyvinvointia tässä muutoksessa.

Tavoite: OPENA-tutkimushankkeen tavoitteena oli edistää ja kehittää tutkimusavusteisesti peruskoulujen ja lukioiden digitalisoitumista siten, että se ei kuormita vaan ennemminkin innostaa opettajia. Esityksen tavoitteena on kuvata toteutettua yhteistoiminnallista kehittämisinterventiota sekä sen koettuja hyötyjä.

Menetelmät: Kehittämisinterventiossa 15 eri peruskoulun ja lukion opettajat käynnistivät kyselytulosten pohjalta itseohjautuvat kehittämisryhmät, joissa he loivat ja toteuttivat yhdessä ratkaisuja, jotka edistävät sekä koulun digitalisoitumista että opettajien työhyvinvointia. Aineistoa kerättiin sähköisin ennen-jälkeen-kyselyin (N = 119) ja ryhmähaastatteluin (N = 45). Opettajat myös nauhoittivat kehittämisryhmien tapaamisia. Kyselyjen tulokset analysoitiin toistettujen mittausten t-testillä ja ryhmähaastattelut laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset: Ryhmähaastattelut viittaavat siihen, että hankkeen aikana opettajien teknologinen osaaminen lisääntyi ja he rohkaistuvat käyttämään enemmän teknologiaa. Edelleen he kokivat saaneensa enemmän apua ja neuvoja sekä konkreettisia ratkaisuja. Tehty yhteistyö lähensi kollegoja ja kuormitus jakautui tasaisemmin. Lisäksi kehittämistyö innosti uusiin kokeiluihin ja näkyi myös oppilaille uusien teknologioiden käyttöönottona. Kyselyaineiston perusteella, kun kaikkia kouluja tarkasteltiin yhdessä, havaittiin, että esimerkiksi koettu sosiaalinen tuki teknologian käytölle lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi, samoin kuin teknologiaan liittyvä pystyvyyden tunne. Teknologiaan liittyvä koettu työhyvinvointi (teknostressi, teknoimu) ei kuitenkaan muuttunut hankkeen aikana tilastollisesti merkitsevästi.

Johtopäätökset: Tulokset viittaavat siihen, että opettajien itseohjautuva kehittämistyö voi edistää koulujen digitalisoitumista, kun opettajat innostuvat, kokevat osaavansa paremmin ja rohkaistuvat toistensa tukemina kokeilemaan uutta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä näy lyhyellä tähtäimellä koetussa työhyvinvoinnissa, vaikka esimerkiksi toisilta saatu tuki ja pystyvyyden tunne ovat olennaisia työhyvinvointia tukevia tekijöitä.

Voimavaratekijät, työn imu ja työhistoria lypsykarjatiloilla

Marja Kallioniemi1, Janne Kaseva2, Hanna-Riitta Kymäläinen3

1Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, 2Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Soveltava tilastotiede, 3Helsingin yliopisto, maataloustieteiden osasto

Maataloudessa työskentelevien jaksaminen on ollut toistuvasti yhteiskunnallisen keskustelun ja huolen aiheena. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät lypsykarjatiloilla koetaan voimavaratekijöinä, esiintyykö työn imua ja miten toimintaansa laajentaneilla tiloilla kuvaillaan omaa työhistoriaa. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2009–2010 ja raportoitu artikkeleissa: Journal of Agromedicine (23:3,2018) sekä Maaseudun Uusi Aika (25:3,2017).

Kvantitatiivinen aineisto kerättiin postikyselynä. Lomakkeita palautettiin 265, yhteensä 188 tilalta. Aineiston arvioitiin edustavan suomalaisia lypsykarjatiloja. Pääasiallisina analyysimenetelminä olivat lineaarinen sekamalli sekä faktorianalyysi. Kvalitatiivista aineistoa analysoitiin tapaustutkimusmenetelmällä. Merkityksellisimmät voimavaratekijät olivat “”lapsi tai lapset””, “”oma perhe””, “”eläinten terveys”” ja “”oma puoliso tai kumppani””. Naisvastaajat arvioivat perheeseen, rakkauteen ja työhön eläinten parissa liittyvät voimavaratekijät tilastollisesti merkittävämmiksi kuin miesvastaajat. Työn imun vähäisyyteen oli yhteydessä kuormitustekijöistä muodostettu faktori “”työmäärä ja oman terveydentilan ongelmat””. Työn imun lisääntymiseen olivat puolestaan yhteydessä faktorit “”työ eläinten parissa”” ja “”perhe”” sekä tilan hyvä taloudellinen tilanne. Aineiston miesvastaajat kokivat enemmän työn imua, etenkin omistautumista ja uppoutumista kuin Työterveyslaitoksen viiteaineistossa, joka koostuu miestyöntekijöistä eri ammateissa. Vastaajat arvioivat, että parhaiten eläinten ja ihmisten hyvinvointia maitotiloilla ylläpitävät alan kannattavuus sekä lomituspalvelujen parantaminen.

Neljällä tilalla piirretyt työhistoriapiirrokset kertoivat merkityksellisestä, mutta sitovasta työstä navetan sanellessa ajankäytön perusraamit. Maatilan hoidon aloittaminen ei ollut missään kuvauksessa selkeä prosessi, sillä miltei jokaisella haastateltavalla oli kokemuksia muussa ammatissa tai muun alan yrittäjänä toimimisesta. Työhistoriakuvauksissakin korostui perhe, jolta saatiin kiperissä tilanteissa apua. Aineistossa havaittiin vastaajan työkyvyn heikkeneminen.  Työhistoriakuvaus pienehköltä, mutta hallitulta tilalta haastaa tilakoon kasvattamiseen keskittyneen kehityskulun maataloudessa.

Työhyvinvointi maatiloilla liittyy läheisesti eläinten hyvinvointiin ja luo osaltaan edellytyksiä kestävälle ruuantuotannolle. Toivomme, että saatuja tuloksia hyödynnetään viljelijöiden jaksamista edistävissä toimissa.