Sosiaaliset tekijät ja terveys

Pj. Mia Silfver-Kuhalampi

Miten kielellinen kyvykkyys, sosioekonominen asema ja psykopatologia ovat yhteydessä mielenterveyspalveluiden käyttöön?

Emma Talvitie1

1Helsingin yliopisto

Tavoitteet:Kaikki mielenterveysongelmista kärsivät eivät saa tarvitsemaansa hoitoa, mikä on kansainvälisesti tunnistettu ongelma. Tästä syystä on tärkeää tutkia hoidon käyttöön liittyviä tekijöitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella miten kielellinen kyvykkyysja transdiagnostinen psykopatologia ovat yhteydessä mielenterveyspalveluiden käyttöön ja välittääkö sosioekonominen asema näitä vaikutuksia.

Menetelmät:Tutkimuksessa käytetiin laajaa englantilaista, väestöpohjaista poikittaisaineistoa The Adult Psychiatric Morbidity –kyselytutkimusta vuodelta 2007 (APMS 2007).Otokseen kuului 4,706 osallistujaa (joista 56% naisia).Psykopatologian rakennetta tutkittiin erillistenkonfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Kielellisen kyvykkyyden, psykopatologian ja sosioekonomisen aseman vaikutusta mielenterveyspalveluiden käyttöön tutkittiin rakenneyhtälömallinnuksella.Puuttuvia havaintoja korjattiin moni-imputoinnin avulla ja edellä mainitut analyysit tehtiin myös imputoidulla aineistolla (n= 7,403).

Tulokset ja johtopäätökset:Tulokset osoittivat, että psykopatologiaa voidaan mallintaa kahden transdiagnostisen faktorin, internalisaation ja eksternalisaation avulla. Psykopatologia, erityisesti internalisaatio, vaikuttaa parhaiten ennustavan mielenterveyspalveluiden käyttöä. Tämä tukee transdiagnostisen lähestymistavan hyödyllisyyttä kun tarkastellaan hoitoon haketumista ja laajemmin mielenterveysongelmien hoitoa.

Lasten huoltajien kokema yksinäisyys

Riikka Ikonen1, Tupu Ruuska1, Nina Halme1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tausta: Yksinäisyys on ei-toivottu kokemus sosiaalisten suhteiden ja johonkin kuulumisen tunteen puuttumisesta. Yksinäisyys on vahvasti yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Suomessa 20–54-vuotiaista noin 10 % tuntee itsensä yksinäiseksi.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten huoltajien kokeman yksinäisyyden yleisyyttä ja yksinäisyyden kokemuksen yhteyttä sekä huoltajan oman että lapsen elämään tyytyväisyyteen ja koettuun terveyteen.

Menetelmät: Aineistona käytettiin vuonna 2017 toteutettua Kouluterveyskyselyä. Kysely toteutettiin kokonaistutkimuksena perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyville lapsille (N = 95725, aineiston kattavuus 80 %) ja heidän yhdelle huoltajalleen (N = 35625, aineiston kattavuus 30 %) lomakekyselynä. Yksinäisyydestä kysyttiin huoltajilta yhdellä kysymyksellä. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka olivat ilmoittaneet tuntevansa itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Elämään tyytyväisyyttä ja koettua terveydentilaa kysyttiin sekä lapsilta että huoltajilta yksillä kysymyksillä. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka olivat ilmoittaneet olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä elämäänsä tai jotka kokivat terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

Tulokset: Huoltajista 4 % (n=1314) koki itsensä yksinäiseksi. Yksinäiseksi itsensä kokevat huoltajat olivat merkittävästi harvemmin tyytyväisiä elämäänsä (41 % vs. 92 %, p<.001) ja kokivat terveydentilansa merkittävästi yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi (34 % vs. 9 %, p<.001) verrattuna huoltajiin, jotka eivät kokeneet itseään yksinäiseksi. Yksinäiseksi itsensä kokevien huoltajien lapsista harvempi oli tyytyväinen elämäänsä (85 % vs. 92 %, p<.001) ja koki hiukan yleisemmin terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi (9 % vs. 6 %, p<.001) verrattuna lapsiin, joiden huoltaja ei kokenut itseään yksinäiseksi.

Johtopäätökset: Lasten huoltajat kokivat itsensä yksinäiseksi harvemmin kuin väestö keskimäärin. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että huoltajan kokema yksinäisyys saattaa olla yhteydessä huoltajan oman hyvinvoinnin lisäksi myös lapsen hyvinvoinnin kokemuksiin.

Yksinäisyys ja nuorten rahapeliaiheiset nettiyhteisöt

Anu Sirola1, Markus Kaakinen1, Iina Savolainen1, Atte Oksanen1

1Tampereen yliopisto

Nettiyhteisöt tarjoavat mahdollisuuden löytää samankaltaisia ihmisiä, ja ovat usein tärkeitä vuorovaikutus- ja vertaistukikanavia terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Rahapeliaiheiset nettiyhteisöt ovat yleistyneet, mutta niitä on tutkittu vähän eikä niiden käyttäjistä tiedetä vielä paljoa. Esitelmä raportoi kolme survey-tutkimusta, jotka oli suunnattu suomalaisille (N=1200 ja N=230) ja amerikkalaisille (N=1212) nuorille ja nuorille aikuisille. Tavoitteena oli selvittää ongelmapelaamisen, yksinäisyyden ja nettikäyttäytymisen yhteyttä rahapeliaiheisten nettiyhteisöjen käyttöön. Identtiset kyselyt mittasivat rahapeliyhteisöjen käyttöaktiivisuutta, ongelmapelaamista (SOGS), ongelmallista netin käyttöä (CIUS) ja yksinäisyyttä. Lisäksi kyselyt sisälsivät vignette-koeasetelman, jonka skenaariot jäljittelivät erilaisia sosiaalisen median rahapelisisältöjä. Koeasetelman avulla mitattiin vastaajien nettikäyttäytymistä ja suhtautumista netin rahapelisisältöihin. Tulokset osoittivat, että sekä Suomessa että Yhdysvalloissa rahapeliyhteisöt olivat suosituimpia rahapeliongelmista kärsivien vastaajien keskuudessa. Suomessa yksinäisyys moderoi yhteyttä ongelmapelaamisen ja rahapeliyhteisöjen käytön välillä. Rahapeliyhteisöjen käyttö oli molemmissa maissa yhteydessä ongelmalliseen netin käyttöön ja rahapelimyönteisten nettisisältöjen suosimiseen. Vaikka rahapeliaiheiset nettiyhteisöt voivat parhaimmillaan tarjota paranemismyönteistä vertaistukea ja tukea paranemisprosessia, ne voivat myös normalisoida ja ylläpitää ongelmallista rahapelikäyttäytymistä. Nuorten parissa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ymmärtää sosiaalisen median yhteisöjen yhteys rahapeliongelmiin ja panostaa sosiaalisten suhteiden vahvistamiseen kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa.

Systemaattinen lasten kaltoinkohtelun riskin tunnistaminen perhe-elämässä

Heidi Rantanen1, Eija Paavilainen1

1Tampereen yliopisto/ Yhteiskuntatieteiden tiedekunta/ Terveystieteet

Tausta: Lasten kaltoinkohtelu on sekä kansallinen että kansainvälinen, pirulliseksikin kutsuttu ongelma. Päättyvässä STM:n rahoittamassa kehittämishankkeessa (2016‒2018) (http://www.uta.fi/hes/tutkimus/tutkimusryhmat/Hoitotiede/lasten_kaltoinkohtelun_ehkaisy.html ) on testattu ja juurrutettu USA:ssa psykologian alueella kehitettyä BriefCAP -mittaria terveydenhuollon perus- ja erikoissairaanhoidon lapsiperhepalveluissa varhaisena perheen voinnin kartoittajana ja huolien puheeksi ottamisen välineenä.

Esityksen tavoitteet: Kertoa tämän kehittämishankkeen tuloksia ja pohtia BriefCAP -mittarin jatkokäytön ja -tutkimuksen monitieteellisiä mahdollisuuksia Suomessa.

Menetelmä: BriefCAP -mittari (Ondersma 2005), on kansainvälisesti laajalti validoidun CAPI (Milner 1984) mittarin lyhennetty versio ja sellaisena soveltuu nopeaksi perheen huolien tunnistamisen välineeksi lasten kaltoinkohtelun riskin arvioinnissa. Hankkeessa arvioitiin tilastollisilla menetelmillä BriefCAP -mittarin soveltuvuutta normaaliväestöön terveydenhuollon eri konteksteissa sekä perheen kokeman voinnin yhteyksiä perheiden osallisuuden kokemuksiin.

Tulokset: Suurin osa vanhemmista vastasi BriefCAP -mittarin väittämiin ja palautti lomakkeen. Vanhemmat ilmaisivat monenlaisia perhe-elämän huolia kuten yksinäisyyttä, ahdistusta, ajattelun joustamattomuutta, taloudellista puutteellisuutta, perheen riitaisuutta sekä ongelmia muiden ihmisten kanssa. Mittarin reliabiliteetti todettiin hyväksi (.770). Se todettiin nopeaksi ja validiksi välineeksi lasten kaltoinkohtelun riskin varhaisessa tunnistamisessa. (Ellonen ym. 2018 artikkelikäsikirjoitus). Riskipisteraja määriteltiin saatujen tulosten perusteella viiteen.  Pisterajaa ei kuitenkaan käytetty varhaisessa huolien tunnistamisessa, vaan kaikki huoliasiat otettiin keskusteluissa käsittelyyn. Heikkoja yhteyksiä löytyi BriefCAP:in ja perheiden kokeman osallisuuden välillä, mm. vanhemmat olivat vähemmän aloitteellisia etsimään palveluja riskiperheissä kuin ei- riskiperheissä. (Lepistö ym. 2018 artikkelikäsikirjoitus)

Johtopäätökset: Lomake näyttäisi soveltuvan erittäin hyvin normaaliväestössä, kuten esim. neuvolapalveluissa varhaiseen lasten kaltoinkohtelua lisäävien perhe-elämän huolien systemaattiseen tunnistamiseen osana perheen tilanteen kokonaisarviointia. Lomakkeeseen liitettävän käyttöohjeen myötä lomake soveltuu sosiaali- ja terveydenhuollon lapsi- ja perhepalvelujen käyttöön. Lomake käyttöohjeineen tulee sähköisessä muodossa kaikkien lapsiperhepalvelujen saataville vuoden 2018 loppuun mennessä.

Cost-benefit ratio of cycling: a missing analysis and uncritical citations  

Igor Radun1

1Psykologian ja logopedian osasto, Helsingin yliopisto

Cycling, as other physical exercises, is a healthy activity; however, it is not without a risk of injury. One way of addressing this risk is promotion or legislation of bicycle helmets in order to reduce head injuries. These types of injuries are common in cycling crashes and can lead to life-long-disabilities and fatalities. However, there are concerns that both promotion and legislation can make people to cycle less and thus lead to a health loss if cycling is not replaced with another physical activity. The formation of public health and transport policies should be evidence based. In this presentation, I will address the persistent use of citations of papers that fail to include verified data. In particular, I will offer an example of the frequent uncritical citation of a statistic in three publications by Mayer Hillman that imply the existence of conclusive evidence that “the health benefits of cycling outweigh the risks by a ratio of 20:1.” However, none of Hillman’s publications promoting the 20:1 ratio provide data in support of this conclusion (BMA, 1992; Hillman, 1992, 1993). Unfortunately, this alleged ‘finding’ has been widely cited in reputable Journals and has been used in policy making discussions (including Finland), often in support of a rationale for rejecting bicycle helmet legislation.

4-vuotiaiden lasten vanhempien koettuun terveyteen ja psyykkiseen kuormittumiseen yhteydessä olevia tekijöitä

Maaret Vuorenmaa1, Riikka Ikonen1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tausta: Lapsiperheiden hyvinvointiin yhteydessä olevien tekijöiden tunteminen on perheiden tukemisen, palvelujen kehittämisen ja tietoon perustuvan päätöksenteon edellytyksiä.

Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 4-vuotiaiden vanhempien koettuun terveyteen ja psyykkiseen kuormittumiseen yhteydessä olevia tekijöitä.

Menetelmät: Aineistona on Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH) -tutkimuksen 4-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvan tiedonkeruun väliaika-aineisto. Perheet rekrytoidaan tutkimukseen 4-v lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa. Kyselylomakkeilla toteutettavassa tiedonkeruussa (1.2.–31.10.2018) on mukana 290 Manner-Suomen kuntaa. Tämän osatutkimuksen aineisto koostuu 31.5.2018 mennessä kertyneestä vanhempien aineistosta (n=4613).

Vanhemman koettua terveyttä kysyttiin yhdellä kysymyksellä. Vanhemman merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin Mental Health Inventory (MHI-5) -mittarilla. Taustatekijöiden, hyvinvointiin liittyvien tekijöiden sekä vanhempien tuen tarpeen, saannin ja tarpeen ilmaisemisen yhteyttä vanhempien koettuun terveyteen ja psyykkiseen kuormittumiseen tarkasteltiin ristiintaulukon ja khiin neliö -testin avulla.

Tulokset: Vanhemmista 9 % koki terveytensä korkeintaan keskinkertaiseksi ja 6 % oli kokenut 4 viime viikon aikana merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Terveydentilansa heikommaksi kokevat tai psyykkisesti kuormittuneet olivat muita vastaajia yleisemmin naisia, perheensä ainoita aikuisia ja korkeintaan keskiasteen suorittaneita. Lisäksi he olivat muita vastaajia huomattavasti harvemmin tyytyväisiä elämäänsä, kokivat useammin itsensä yksinäiseksi, työn kuormittavan perhe-elämää ja taloudellisen tilanteensa heikoksi. Terveydentilansa heikommaksi kokeneet tai psyykkisesti kuormittuneet raportoivat muita useammin tuen tarvetta lapsen terveyteen ja käyttäytymiseen, vanhemmuuteen, omaan jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyen, kokivat muita vastaajia harvemmin saaneensa em. asioihin riittävästi tukea ja lisäksi raportoivat muita vastaajia useammin jättäneensä tuen tarpeensa ilmaisematta.

Johtopäätökset: Vanhemman korkeintaan keskinkertainen terveydentila ja psyykkinen kuormittuneisuus ovat laajasti yhteydessä perheen heikompaan hyvinvointiin, lisääntyneeseen tuen tarpeeseen ja toisaalta myös tuen tarpeen ilmaisematta jättämiseen.