Avauspuheenvuoro: Tuire Santamäki-Vuori

Tieto on hyvä alku muutokselle, mutta ei yksin riitä

Tuire Santamäki-Vuori, THL

Terveyspsykologian päivien avauspuheenvuoro 30.10.2018

Lämpimästi tervetuloa Suomen psykologisen seuran ja THL:n yhdessä järjestämille terveyspsykologian päiville. Psykologian teorioiden ja tutkimusotteiden soveltamiselle on suurta tilausta: ihmisten toimintakyvyn tukemisella ja sairauksien ennaltaehkäisyllä voidaan saavuttaa vaikuttavia tuloksia. Suomessa suuret sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot kannustavat pohtimaan keinoja, joilla näitä eroja voidaan kaventaa.

Meillä on laadukasta tietoa eri väestöryhmien terveydestä, terveyskäyttäytymisestä ja terveyden riskitekijöistä. Yleiset kansansairaudet ovat monitekijäisiä, tulosta usean geenin ja ympäristön kuten elintapojen, ärsykkeiden ja ravinnon yhteisvaikutuksesta. Tietty muoto geenistä saattaa vaikuttaa eri tavalla toisessa ympäristössä tai toisella henkilöllä, mikä johtuu sen yhteydestä muihin geeneihin.

Koneoppimisen hyödyntäminen geneettisessä tutkimuksessa saattaa tuottaa uutta tietoa myös sydän- ja verisuonitautien metabolisista riskitekijöistä, kun uusilla analyysimenetelmillä kyetään tutkimaan suurta geenijoukkoa, geenien molekylaarista toimintaa ja niiden muodostamia aineenvaihduntateitä.

Uusi tutkimustieto ravintoaineiden ja perintötekijöiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta tekee ilmeiseksi, että riskitekijöissä ja ehkäisevissä keinoissa on yksilöllisiä eroja. Alan tulevaisuuden lupaus räätälöidyistä ruokavalioista antaa vielä odottaa toteutumistaan. Vielä emme voi geenitestien avulla saada selville, sopiiko väestötasolla sovelias ravintomalli itselle vai ei.

Geenitestien yleistyminen ja niiden myötä yksilöllisten riskitekijöiden tuntemus nostaa mielenkiintoisen kysymyksen siitä, mihin mittaan asti yksilöllinen riskitieto edistää terveellisiä elintapamuutoksia ihmisillä, joihin valistus ei ole aiemmin purrut. Entä millaisia vaikutuksia geenitesteillä on sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin, joita ilmenee liki kaikilla terveyden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksilla.

Laaja-alaista hyvinvointijohtamista

Suomessa asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastuullisissa kunnissa on vahvistunut laaja-alainen hyvinvointijohtaminen. Johtamisen rakenteita muokataan valmistauduttaessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen sekä kuntien ja maakuntien uuteen keskinäiseen työnjakoon hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Myös vuoden 2019 terveyden edistämisen määrärahan sisällölliset tavoitteet pitävät sisällään mm kuntien ja tulevien maakuntien hyvinvointijohtamisen sekä yhdyspinnalla olevien toimintamallien kehittämisen erityisesti liikunnan, ravitsemuksen, mielenterveyden edistämisen, ehkäisevän päihdetyön ja tapaturmien ehkäisyn alueilla.  Lisäksi tavoitellaan yhteiskunnallista markkinointia hyödyntäviä menetelmiä ja ohjauskeinoja erityisesti niissä väestö- ja erityisryhmissä, joita nykyisin keinoin ei riittävästi tavoiteta.

Vastuu väestön terveydestä kuuluu kaikille yhteiskuntapolitiikan aloille. Lainsäädännön jatkuvalla kehittämisellä, sosiaali-, työllisyys- ja kulttuuripolitiikalla, verotuksella, elintarvike- ja hintapolitiikalla, kaupan ratkaisuilla, markkinoinnilla sekä ympäristö- ja elinolosuhteilla luodaan rakenteellisia edellytyksiä ihmisten valinnoille, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Elintapamuutoksiin tarvitaan ymmärrystä ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä ihmisen kaikkinaisesta riippuvuudesta sosiaalisesta ja biologisesta ympäristöstään. Eri ihmisillä on erilaiset elämäntilanteesta tai muusta syystä juontuvat edellytykset elää terveellisesti. Valitsemme vaihtoehdoista herkästi helpoimman tai sen, jota muut suosivat. Ympäristö, joka houkuttelee syömään yli tarpeen tai tukee fyysistä passiivisuutta, on vahingollinen erityisesti niille, joilla ei ole riittävästi omia resursseja muuttaa tietoisesti elintapojaan.

Toimeentulonsa kanssa painiskelevilla ihmisillä henkinen energia kuluu välittömään selviytymiseen. Niukkuus nielee ihmisen ja jättää vähemmän sijaa muille hyödyllisille asioille. Tunne-elämän tasapaino on oleellinen osa terveyttä. Stressi nostaa sairastumisriskiä niillä, jotka ovat geneettisesti alttiita sairastumaan fyysisesti tai psyykkisesti. Geenejä ei voi poistaa, mutta köyhyyden voi.

Yksilön vastuun ja avun vastikkeellisuuden ylikorostus poissulkevat järkeviä yhteiskunnallisia ratkaisuja. 1860- luvun katovuosia koskeva taloushistorian tutkimus on päätynyt hätkähdyttävään tulokseen. Tuolloinhan vuosien 1866-1868 kadot johtivat kansalliseen katastrofiin, jossa nälän ja tautien yhteisvaikutuksesta kuoli noin 120 000 ihmistä, kuusi prosenttia koko väestöstä. Kerjäävien, nälän heikentämien ihmisten vaeltaminen ja suurten ihmismäärien kerääntyminen suppeille alueille levitti tehokkaasti tauteja. Väestön lähteminen kerjuulle olisi voitu välttää jakamalla väestölle viljaa maksutta ihmisten omilla asuinpaikoilla. Ilmainen jakelu torjuttiin tuolloin moraalisin perustein, mikä pakotti väen lähtemään kerjuulle tai työn hakuun kotiseudun ulkopuolelle. Taloushistorian tutkimus pitää tätä valtiovallan suurimpana epäonnistumisena nälkävuosien hoidossa.

Tuloksellinen viestintä vaatii kuuntelua ja ymmärrystä

Elintapamuutoksia tukemiseksi tarvitaan huolella suunniteltua viestintää niin väestöviestinnässä kuin asiakastyön vuorovaikutustilanteissa. Viestintäympäristössä, jossa erilaista terveyteen liittyvää tietoa on runsaasti tarjolla ja jossa tutkimustiedon ja kokemustiedon raja on hämärtynyt, medialukutaidon ja terveydenlukutaidon vahvistaminen on tärkeää.

Kaiken pohjana on kuitenkin ymmärrys kohderyhmän mielikuvista, käsityksistä ja kokemuksista, elinympäristöstä, kulttuurisista orientaatioista ja ajankohtaisista ilmiöistä. Ihmisten sosiaaliset suhteet, ympäröivä yhteisö ja kulttuuri vaikuttavat voimakkaasti käyttäytymiseen. On kuunneltava heitä, joille viesti aiotaan suunnata ja räätälöitävä se kohtaamaan vastaanottajan tarpeita. Vielä haastavampaa on rakentaa polku terveellisten elintapamuutosten ylläpidolle.

On kiinnostava pohdintaa, missä määrin älypuhelimiin tai videopeleihin koukuttavat käyttäytymisaddiktiot voidaan valjastaa tekemään hyvää – syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Ihmiset tekevät oikean asian todennäköisemmin, jos se tuntuu samalla hauskalta. Siksi pelillistämisestä on tullut yksi väline käyttäytymisen ohjailuun. Ehkä huolellisella suunnittelulla voidaan myös ehkäistä teknologisten mahdollisuuksien ruokkimia haitallisia käyttäytymisaddiktioita, jos kohta haitallisten ja hyödyllisten tapojen raja voi olla häilyvä.

Kaksipäiväisten terveyspsykologian päivien ohjelma on tänäkin vuonna monipuolinen ja kiinnostava. Haluan jo tässä vaiheessa THL:n puolesta lämpimästi kiittää Suomen psykologista seuraa hyvästä yhteistyöstä. Ja kaikille teille, hyvät osallistujat, toivotan antoisia ja innostavia oppimis- ja vuorovaikutuskokemuksia.