Keynote – Antti Uutela

Perustellun toiminnan lähestymistapa ja terveyskäyttäytymisen muutos

Antti Uutela, Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologia; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

1960-luvun lopun sosiaalipsykologiassa kiisteltiin asenteiden ja ”ulkoisen käyttäytymisen” ongelmallisista yhteyksistä. Ratkaisuehdotuksen kiistaan tarjosi Martin Fishbein (1967), joka esitti perustellun toiminnan teoriaksi nimetyn asenneteorian.  Siinä asenteet ja normit tuottivat toiminta-aikeen, intention, ja tämä puolestaan kirvoitti ulkoista käyttäytymistä. Icek Ajzen liitti teoriaan Banduran pystyvyyden käsitteen; syntyi suunnitellun käyttäytymisen teoria. Pystyvyys laajennettiin havaitun kontrollin ja edelleen tosiasiallisen kontrollin käsitteiksi ja malli nimettiin lopulta perustellun toiminnan lähestymistavaksi. Suosittu lähestymistapa standardimittaristoineen sopi hyvin eri tilanteisiin; se auttoi mm. ymmärtämään terveyskäyttäytymistä sekä laatimaan ennusteita ja interventioita. Kattavimman interventiometa-analyysin (Steinmetz ym. 2016) mukaan interventioilla on onnistuttu vaikuttamaan lähestymistavan selittäviin muuttujiin ”kohtalaisesti” ja itse käyttäytymiseen ”hyvin”. Vaikuttavuudessa lähestymistapa on muiden klassisten mallien tasolla, vaikka muuttujia on vähän (Uutela 2016). Yllämainitun meta-analyysin aineisto kattaa monia elintapoja ja myös addiktioita. Käytetyimpiä muutoskeinoja tutkimuksissa olivat tiedonjako, muutostaitojen kehittäminen, motivointi, rohkaisu sekä tuenanto niin suunnittelussa kuin tavoitteenasettelussakin. Tulosten mukaan taitojen lisääminen vaikutti eniten asenteisiin, rohkaisu eniten havaittuun käyttäytymiskontrolliin ja merkittävästi myös intentioon, omakohtainen motivointi intentioon ja käyttäytymiseen. Myös suunnittelu vaikutti intentioon ja ainoana normeihin. Osa muutoskeinoista – mm. sosiaalisen ympäristöön kuuluvat – sijoittuu selvästi lähestymistavan ytimen ulkopuolelle. On viitteitä siitä, että sosioekonominen asema liittyisi intention ja käyttäytymisen suhteen vahvuuteen. Lähestymistapaa on arvioitu niin kriittisesti kuin sitä kehittäenkin. Sniehotta työtovereineen (2014) ehdotti ”mallin siirtämistä eläkkeelle” saamatta kuitenkaan merkittävää vastakaikua (Health Psychology Review (2015)). Vastakommenteissa viitattiin mm. tutkimusta hedelmöittäviin laajennusmahdollisuuksiin. Läpikotaisin analyyttiseen lähestymistapaan voidaan lisätä tunneperusteinen heuristinen reitti (Gibbons ym. 2015), johon vaikuttavat mielikuvat/prototyypit siitä, millainen itse on ja halukkuus antautua tunteiden vietäväksi. Schwarzer piti hyvänä ottaa perusteltuun reittiin myös suunnittelunäkökulma, jotta intention kieltämättä epäselvä niveltyminen käyttäytymiseen saataisiin selkeytymään. Muitakin laajennusmahdollisuuksia on esitetty. Uudistettu lähestymistapa voi näin tulevaisuudessa entistä paremmin hedelmöittää niin tutkimusta kuin terveydenedistämisinterventioita.