II c) Sosiaaliset tekijät ja terveys

Pj. Christian Hakulinen

Koherenssin tunne ja toimintakyky selkäleikkauksen jälkeen: 10 vuoden seuranta

Sanna Sinikallio1, Maarit Pakarinen2, Iina Tuomainen2, Olavi Airaksinen2, Heimo Viinamäki2, Timo Aalto3

1Kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto

2Kuopion yliopistollinen sairaala

3Lääkärikeskus Ikioma

Vahvan koherenssin tunteen (=kokemus elämän ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä) on todettu olevan yhteydessä parempaan mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen sekä yleisväestössä että monissa potilasryhmissä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin leikkausta edeltävän koherenssin tunteen merkitystä suhteessa leikkauksen jälkeiseen kipuun ja toimintakykyyn lannerankakanavan ahtaumatautipotilailla. Tässä esityksessä raportoidaan 10 vuoden seurantatutkimuksen tulos. Tutkimusaineisto koostui 99:stä lannerankakanavan ahtaumataudin leikkaushoitoon ohjautuneesta potilaasta (42 miestä, 57 naista, keski-ikä 62 vuotta), joita 10-vuotiseurannassa oli mukana 69. Potilaat täyttivät ennen leikkausta sekä 10 vuotta leikkauksen jälkeen kyselylomakkeita, joilla kartoitettiin mm. psyykkistä hyvinvointia (mukaan lukien koherenssin tunteen kyselylomake SOC-13) sekä kipua ja toimintakykyä. Ryhmävertailujen ja regressiomallinnuksen avulla tutkittiin sitä, ennustaako leikkausta edeltävä koherenssin tunne leikkauksen jälkeistä kipua ja toimintakykyä 10 v seurannassa.  Tulokset osoittivat, että leikkausta edeltävä heikko koherenssin tunne oli yhteydessä kehnompaan leikkauksen jälkeiseen toimintakykyyn. Kiinnostavaa oli se, että niillä potilailla, joilla oli heikko koherenssin tunne ennen leikkausta, eivät eronneet toimintakyvyltään vahvan koherenssin tunteen potilaista ennen leikkausta, mutta 10 vuoden seurannassa näillä heikomman koherenssin potilailla oli kehnompi toimintakyky. Koherenssin tunne eli elämänhallinnan tunne näyttää olevan yhteydessä parempaan selkäleikkauksesta toipumiseen pitkän ajan kuluessa. Tutkimuksen tulokset osaltaan tukevat sitä, että selkäleikkauspotilaiden psyykkinen voimavaraisuus tulisi huomioida ja sitä kannattaisi tukea niin ennen leikkausta kuin selkäleikkauksen jälkeenkin, osana kuntoutusprosessia.

 

HOT-interventio: vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja ruokavalioon

Elina Järvelä-Reijonen1, Leila Karhunen1, Essi Sairanen2, Sampsa Puttonen3, Riitta Korpela4, Miikka Ermes5, Raimo Lappalainen3, Marjukka Kolehmainen1, Eliksiirit-tutkimusryhmän puolesta

1Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland

2Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland

3Department of Psychology, University of Jyväskylä

4Finnish Institute of Occupational Health

5Medical Faculty, Medical Nutrition Physiology, University of Helsinki

6VTT Technical Research Centre of Finland

 

Tausta: Sisäinen motivaatio ja psyykkinen toimintakyky ovat keskeisiä tekijöitä syömiseen liittyvien käyttäytymismuutosten onnistumisessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) pyrkii vaikuttamaan näihin tekijöihin, mutta sen vaikutuksia syömiskäyttäytymiseen tai ruokavalion laatuun on tutkittu melko vähän. Tavoitteet: Vaikuttaako ryhmätapaamisina tai älypuhelinsovelluksena toteutettu HOT-interventio, joka sisältää tietoisen syömisen harjoituksia mutta ei ravitsemusohjausta, syömiskäyttäytymiseen ja ruokavalion laatuun työikäisillä, jotka ovat psyykkisesti kuormittuneita ja ylipainoisia tai lihavia. Menetelmät: Sekundäärianalyysi Eliksiirit-interventiotutkimuksesta. Tutkittavat satunnaistettiin tutkimusryhmiin: (1) HOT-pohjainen Kasvo-ryhmä (n=70, kuusi psykologin ohjaamaa ryhmätapaamista), (2) HOT-pohjainen Mobiili-ryhmä (n=78, yksi alkutapaaminen ja älypuhelin, jossa Oiva-mobiilisovellus) ja (3) Kontrolli (n=71, osallistuminen vain mittauksiin). Alkutilanteessa tutkittavien (n=219, 85 % naisia) keskimääräinen painoindeksi oli 31,3 kg/m2 (SD=2,9) ja ikä 49,5 vuotta (SD=7,4). Mittaukset tehtiin alkutilanteessa ennen 8 viikon interventiota sekä 10 ja 36 viikkoa alkumittausten jälkeen. Mittaukset sisälsivät kliiniset mittaukset, 48-tunnin ruoankäyttöhaastattelun sekä kyselyt syömiskäyttäytymisestä (IES-1, TFEQ-R18, HTAS, ecSI 2.0, REBS), ruokavalion laadusta (IDQ), alkoholin käytöstä (AUDIT-C) ja koetusta stressistä (PSS). Aika x ryhmä interaktiot analysoitiin hierarkkisella lineaarisella mallilla (Waldin testi) Mplus-ohjelmalla. Tulokset: Intuitiivisen syömisen (IES-1) osa-alue Syöminen fyysisistä syistä tunnesyiden sijaan lisääntyi molemmissa HOT-ryhmissä (p=,019), TFEQ-R18-kyselyn osa-alue Kontrolloimaton syöminen väheni Kasvo-ryhmässä (p=,020), HTAS-kyselyn osa-alue Ruoan käyttäminen itsensä palkitsemiseen väheni Mobiili-ryhmässä (p=,048) ja syömisen taidon (ecSI 2.0) osa-alue Ruoan hyväksyntä (p=,048) sekä syömisen säätelyn (REBS) sisäisen motivaation osa-alueet Integroitu (p=,003) ja Samaistettu säätely (p=,023) lisääntyivät Kasvo-ryhmässä. Tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia ruokavalion laatuun ei havaittu.   Johtopäätökset: HOT-pohjaisilla interventioilla oli myönteinen vaikutus syömiskäyttäytymiseen. Ravitsemusohjauksen sisällyttäminen interventioon on suositeltavaa, jotta muutokset ulottuisivat ruokavalioon.

 

Stressistä palautumisen yhteys ruokatottumuksiin stressaantuneilla työikäisillä

Suvi Järvinen1, Elina Järvelä-Reijonen1, Leila Karhunen1, Sampsa Puttonen2, Raimo Lappalainen3, Urho Kujala3, Marjukka Kolehmainen1, Jaana Laitinen2, Eliksiirit-tutkimusryhmän puolesta

1Itä-Suomen yliopisto

2Työterveyslaitos

3Jyväskylän yliopisto

Tausta: Unenaikaisen stressistä palautumisen edistäminen on yksi keino ehkäistä kroonisen stressin lukuisia haitallisia terveysvaikutuksia. Kuitenkaan unenaikaisen stressistä palautumisen ja ruokatottumusten (syömiskäyttäytyminen, ruokavalion laatu) välistä yhteyttä ei ole aiemmin juuri tutkittu, vaikka stressin yhteys terveydelle epäedullisiin ruokatottumuksiin on tunnistettu.  Tavoitteet: Tutkimme unenaikaisen stressistä palautumisen yhteyttä ruokatottumuksiin ylipainoisilla stressaantuneilla työikäisillä 8-viikkoisen psykologisen elämäntapaintervention lähtötilanteessa sekä intervention ja seurantajakson (yht. 36 vkoa) aikana.  Menetelmät: Sekundäärianalyysi satunnaistetusta ja kontrolloidusta Eliksiirit-interventiosta. Tutkittavien (n=252) palautumistaso oli määritetty objektiivisesti kolmena yönä mitatun sykevälivaihtelun perusteella. Syömiskäyttäytymistä mitattiin kyselyillä: Intuitive Eating Scale, Three-Factor Eating Questionnaire, Health and Taste Attitude Scales, ecSatter Inventory. Ruokavalion laatua ja alkoholin käyttöä mitattiin kyselyillä (Index of Diet Quality, AUDIT-C) ja 48 tunnin ruoankäyttöhaastattelulla. Tutkittavat jaettiin palautumistason perusteella kolmeen ryhmään. Tilastomenetelminä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä ja Tukey HSD post hoc -vertailuja.  Tulokset: Lähtötilanteessa laadukkaampi stressistä palautuminen oli yhteydessä runsaampaan syömistä koskevien rajoitteiden asettamiseen, suurempaan ruoan hyväksyntään, parempaan ruokavalion laatuun, vähäisempään alkoholin käyttöön ja korkeampaan energiavakioituun kuidun saantiin verrattuna tutkittaviin, joiden palautumisen laatu oli heikompaa. Vähäinen palautumisen määrä (PM) puolestaan oli yhteydessä runsaampaan mielihyvän hakemiseen ruoasta verrattuna tutkittaviin, joiden PM oli keskinkertainen. Intervention kuluessa tutkittavilla, joiden PM lisääntyi, tunnesyöminen väheni enemmän verrattuna tutkittaviin, joiden PM pysyi ennallaan. PM:n väheneminen taas oli yhteydessä lisääntyneeseen rasvan ja vähentyneeseen hiilihydraattien saantiin verrattuna tutkittaviin, joiden PM pysyi ennallaan.  Johtopäätökset: Laadukkaampi unenaikainen palautuminen näyttää olevan yhteydessä jokseenkin terveellisempiin ruokatottumuksiin elintapasairauksien riskiryhmään kuuluvilla stressaantuneilla ylipainoisilla työikäisillä. Näiden yhteyksien taustalla vaikuttavia mekanismeja on syytä jatkossa selvittää. Unenaikaisen palautumisen edistäminen voi olla hyödyllinen uusi lähestymistapa tulevissa ravitsemusinterventioissa.

 

Ihmissuhteet ja vastasairastuneiden syöpäpotilaiden hyvinvointi

Ulla-Sisko Lehto1, Markku Ojanen2, Taina Turpeenniemi-Hujanen3

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

2Tampereen yliopisto

3Oulun yliopistollinen sairaala OYS ja Oulun yliopisto

Tausta ja tavoitteet Sosiaaliset suhteet ja niistä saatavat resurssit ovat tärkeitä hyvinvoinnille ja edistävät terveyttä. Syöpätautien hoitojen tehostuessa potilas viettää terveydenhuollon piirissä yhä lyhyemmän ajan, jolloin hoitosysteemien merkitys toipumista tukevina sosiaalisina resursseina vähenee, ja yhä tärkeämpi osa potilaan toipumiseen ja hyvinvointiin vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä tulee kunkin sairastuneen omasta sosiaalisesta verkostosta. Selvitimme vastasairastuneiden syöpäpotilaiden sosiaalisia verkostoja ja niiden yhteyttä heidän hyvinvointiinsa. Menetelmät Tutkittaviksi pyydettiin kaikkia tiettynä Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) Syöpätautien klinikalle hoitoon tulleita uusia rintasyöpä- (n=224) ja eturauhassyöpäpotilaita (n=150). Kartoitimme yksityiskohtaisesti heidän sosiaalisia resurssejaan, erityisesti sosiaalisia verkostojaan (puoliso, perhe, lähipiiriin kuuluvat omaiset, ystävät, tuttavat, kanssapotilaat, syöpää hoitaneet henkilöt, erilaisiin ryhmiin osallistuminen) sekä mittasimme heidän hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan validoiduin määrällisin kyselyin kun diagnoosista oli kulunut 25 kuukautta. Tutkimme sosiaalisten verkostojen yhteyttä hyvinvointimuuttujiin. Tulokset Potilailla oli runsaasti sosiaalisia suhteita ja he olivat kertoneet syövästään perheelleen ja yleensä myös lähipiirilleen, joskin rintasyöpäpotilaat hiukan useammin kuin eturauhassyöpäpotilaat. Vastoin sosiaalisen tuen teorioita sosiaaliset lähiverkostojen olemassa olo (aikuiset lapset perheineen, omat tai puolison vanhemmat, läheiset ystävät) oli yhteydessä rintasyöpäpotilaiden huonompaan hyvinvointiin. Kaukaisempien sukulaisten ja kanssapotilaiden suurempi määrä oli yhteydessä parempaan hyvinvointiin molemmissa potilasryhmissä. Johtopäätökset Rintasyöpäpotilailla ihmissuhteen läheisyys määritti, oliko se voimavara; kaikkein läheisimmät ihmissuhteet näyttivät olleen kuormittava tekijä. Tulkitsemme, että vastasairastuneet syöpäpotilaat ovat huolissaan läheistensä hyvinvoinnista, jonka vuoksi he, joilla on kaikkein läheisimpiä ihmissuhteita, ovat kuormittuneempia. Sen sijaan kaukaisemmat ihmissuhteet ovat sosiaalinen voimavara, koska potilas ei ole heistä huolissaan, vaan voi kokea saavansa heiltä tukea. Kaikki ihmissuhteet voivat olla myös kuormittava ja stressiä aiheuttava tekijä. Havaitsimme, että läheisimmät ihmissuhteet kuormittavat syöpään sairastuvaa silloinkin, kun niihin ei oletusarvoisesti liity mitään erityistä kuormitusta aiheuttavaa. Kaikkein läheisimmät suhteet saattavat olla kuormittava tekijä, koska potilas on huolissaan myös heidän hyvinvoinnistaan.

 

Competitive behavior, stress, and gender

Lauri Sääksvuori1, Marja-Liisa Halko2

1THL

2University of Helsinki

This paper investigates whether physiological measures related to chronic and acute stress predict individual differences in willingness to compete. We measure individuals’ autonomic nervous system activity in a resting state as well as under non-competitive and competitive incentive schemes using heart rate variability (HRV) measurement. We find that both baseline HRV and competition-induced changes in HRV predict willingness to compete. Notably, we find that women with low baseline HRV, a marker associated with chronic stress exposure, are more likely to choose piece rate incentives over competitive incentives than women with high baseline HRV. We observe that men with large acute HRV response to forced competition are more likely to choose tournament pay over piece rate pay than men with small acute HRV response to competition. Our results suggest that HRV can predict individual differences in willingness to compete, but HRV does not close the gender gap in willingness to compete at the aggregate level.