I a) Mielenterveyden edistämisen menetelmät koulussa

Pj. Päivi Santalahti

Lasten mielenterveys- ja psykososiaaliset ongelmat ovat yleisiä. Ne voivat haitata oppimista, lapsen myönteistä kehitystä ja johtaa huonompaan terveyteen. Pahimmillaan ne altistavat syrjäytymiskehitykselle.  Lapsen mielenterveys kehittyy hänen normaaleissa ympäristöissään, joihin perheen lisäksi kuuluvat varhaiskasvatus ja koulu. Näissä ympäristöissä lasten ja nuorten mielenterveyteen voidaan parhaiten vaikuttaa. Tällä hetkellä kouluissa käyttöönotettavaksi tarkoitettujen mielenterveyden edistämisen menetelmien kehittämisessä, tutkimisessa ja käyttöönotossa on meneillään aktiivinen vaihe ja tutkimuksia on menossa useita. Koulu on ympäristönä otollinen interventiotutkimuksille, sillä koulu tavoittaa koko ikäluokan, lisäksi sen toiminta on valmiiksi strukturoitua ja opetussuunnitelmin ohjattua. Parhaimmillaan kouluun juurrutetut mielenterveyden edistämisen käytännöt voivat siten olla kattavia, ennaltaehkäiseviä ja kustannustehokkaita. Keskeistä uusien menetelmien käyttöönottamisessa on, että niiden mahdolliset hyödyt ja haitat on arvioitu luotettavasti ja että ne implementoidaan huolellisesti.

Symposiumin tarkoituksena on koota yhteen mielenterveyden edistämiseen tähtääviä kouluinterventiotutkimuksia ja niiden parissa työskenteleviä tutkijoita, jakaa kokemuksia, oppia toisilta ja pohtia mahdollisia synergiaetuja. Symposiumissa keskitytään erityisesti satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin (RCT). Yleisenä tavoitteena symposiumilla on saada aikaan keskustelua siitä, miten ja minkälaisilla psykososiaalisilla kouluinterventiolla voidaan saada aikaan tuloksia lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi.

KiVa Koulu -ohjelman vaikuttavuuden arviointi: Satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta kohti laadullista  

Elisa Poskiparta1

1Turun yliopisto

Kiva Koulu -ohjelma on ollut valtakunnallisesti suomalaisten perusasteen koulujen käytettävissä yhdeksän vuotta. Ohjelman vaikuttavuudesta saatiin vahvaa näyttöä RCT-asetelmaa hyödyntäen vuosina 2007–2009. Mukana oli 30 000 oppilasta, 230 koulusta, kaikilta perusasteen vuosiluokilta, kaikista Suomen lääneistä. Kansallisen levittämisen alettua vuoden 2009 syksyllä siirryttiin tutkimaan ohjelman vaikuttavuutta niissä kouluissa, jotka ovat rekisteröityneet ohjelman käyttäjiksi. Oppilaille ja koulun henkilökunnalle on järjestetty keväisin kysely, josta he ovat saanet palautteen oman koulun tilanteesta.  Samalla on kertynyt tutkimustietoa, oppilailta vuodesta 2009 ja henkilökunnalta vuodesta 2011 lähtien. Tulokset mm. osoittavat, että mitä useamman vuoden koulut ovat toteuttaneet ohjelmaa, sitä vähemmän kiusatuksi joutumista ja toisten kiusaamista niissä keskimäärin raportoidaan.

Tutkimuskirjallisuudessa käydään keskustelua näyttöön perustuvien ohjelmien levittämisen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä, kuten missä määrin ohjelmaa tulee toteuttaa kuten on oheistettu, jotta se on vaikuttava.  Koulut vaihtelevat myös sen suhteen, miten valmiita ne ovat uusille käytännöille ja missä määrin koulun johto antaa niille tukensa.  KiVa Koulu -ohjelman saattaminen pysyväksi osaksi koulun toimintakulttuuria on tavoite, jonka toteutumisen edistäviä ja estäviä tekijöitä olemme parhaillaan tutkimassa laadullista menetelmää soveltamalla.  Mukaan on valittu 15 aktiivista koulua, joissa oppilaskyselyjen perusteella kiusatuksi joutuminen ja toisten kiusaaminen on vähentynyt vuosien myötä erityisen paljon ja jotka ovat osallistuneet myös henkilökuntakyselyihin.  Koulujen opettajia haastatellaan pienryhmissä ja erikseen koulun rehtoria.  KiVa koulu -ohjelma sisältää erilaisia komponentteja kuten oppitunnit, kiusaamiseen puuttuminen ja pelit, joiden käytön määrää ja laatua käsitellään haastattelussa.  Koulujen keinot selviytyä haasteista ohjelman toteuttamisessa ovat erityisen kiinnostuksen kohteena.  Symposiumissa tulla esittelemään alustavia haastatteluista saatuja tuloksia.

 

OPINTOKAMU – Toimenpideohjelma opiskeluhyvinvoinnin edistämiseksi toisella asteella

Tiina Turunen1

1Turun yliopisto

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Opintokamu-hankkeessa kehitetään toimenpideohjelmaa toisen asteen oppilaitoksiin. Ohjelman tavoitteena on opiskelutaitojen ja -motivaation, psykososiaalisen hyvinvoinnin ja elämänhallintataitojen edistäminen sekä kiusaamisen vähentäminen. Syksyllä 2016 on alkanut ohjelman kokeiluvaihe, jonka aikana ennalta valitut oppilaitokset työskentelevät ohjelman parissa ja osallistuvat vaikuttavuustutkimukseen sekä ohjelman kehittämiseen. Ensimmäisen kokeiluvuoden aikana vaikuttavuustutkimukseen osallistui 1725 ensimmäisen vuoden opiskelijaa 8 lukiosta ja ammattioppilaitoksista (neljä koulutusalaa 12 eri yksiköstä). Noin puolet osallistuneista kuului koeryhmään. Koeryhmälle tarjottiin pääsy Opintokamu-materiaaleihin, mahdollisuus osallistua itsenäisesti Internetissä toteutetulle Opintokamu-kurssille sekä pelata opiskeluryhmissä opettajan johdolla simulaatiopelejä, joissa ratkotaan erilaisia nuorten elämään liittyviä haasteita. Loput kuuluivat kontrolliryhmään, joka vastasi vain vaikuttavuuskyselyyn kouluvuoden alussa ja lopussa.

Opintokamun sisällöt rakentuvat kolmen teeman ympärille: Opiskelu-teemassa pohditaan, miten oppimistavoitteet, -motivaatio ja -strategiat vaikuttavat opintoihin. Lisäksi tarjotaan apuvälineitä ajanhallintaan, tavoitteiden asettamiseen ja tulevaisuuden pohdiskeluun, sekä siihen, miten pärjätä, kun oppiminen on vaikeaa. Sosiaaliset suhteet –teemassa pohditaan erilaisten ihmissuhteiden merkitystä ja sitä, miten rakentaa toimivia suhteita ja saada aikaan ehkä isojakin muutoksia maailmassa – yhdessä muiden kanssa. Teemassa pureudutaan siihen, miten ihmissuhteisiin kuuluvien vaikeuksien kanssa voi elää ja miten kukin voi omalta osaltaan vaikuttaa omaan ja muiden hyvinvointiin. Tunteet ja mieli -teemassa keskitytään siihen, miten tunteet vaikuttavat meihin ja miten omien tunteidensa kanssa voi tulla sinuiksi. Erilaisten tehtävien avulla harjoitellaan esimerkiksi myötätuntoisempaa suhtautumista itseen ja kokeillaan mindfulness-harjoitusten voimaa oman mielen tasapainottamiseen.

Esityksessä esitellään Opintokamu-ohjelmaa sekä kuvataan haasteita, joita liittyy toimenpideohjelman implementointiin toisella asteella. Lisäksi kerrotaan ensimmäisen kokeiluvuoden pohjalta kokemuksia siitä, miten ohjelma on tavoittanut toisen asteen opiskelijat ja minkälaisia vaikutuksia sillä on ollut.

 

ProKoulu – kolmiportaisen käyttäytymisen tuen vaikutukset käyttäytymisen ongelmiin koulussa

Hannu Savolainen1 & Vesa Närhi1

1Jyväskylän yliopisto

 

Tutkimushankkeessa sovelsimme käyttäytymis- ja ekologiseen psykologiaan perustuvaa School Wide Positive Behavior Intervention and Support toimintamallia (ProKoulu) suomalaisiin kouluihin. Tuki ProKoulu-toimintamallissa perustuu koulussa yhteisesti sovittuihin selkeisiin käyttäytymisodotuksiin, onnistumiset huomioivaan palautteeseen sekä koulun aikuisten yhdenmukaiseen toimintaan käyttäytymisen tukemisessa. Toimintamallissa koulut rakentavat oman kolmiportaisen tukimallinsa yksityiskohdat ulkoisen ohjauksen tuella, jonka periaatteet ovat samat koulun kaikilla tuen tasoilla. Tutkimukseen osallistui 60 koulua, jotka satunnaistettiin koe- ja intervention viivästetysti aloittaneeseen ryhmään. Toimintamalli on hyvin sovellettavissa suomalaiseen kouluun, mutta koulukohtaisesti erot kehittämisen nopeudessa ovat huomattavia. Hyvän yleisen tuen toteutumisen myötä koulussa näyttää tapahtuvan myönteisiä muutoksia sekä käyttäytymisessä että kouluyhteisön jäsenten välisissä sosiaalisissa suhteissa.Käyttäytymisen tehostetun tuen menetelmänä käytimme Check In – Check Out (CICO) toimintamallia, jossa käyttäytymisen ohjausta vahvennetaan ja palautetta lisätään yksittäisille oppilaille kouluun luotavan pysyvän toimintatavan avulla. CICOn vaikutukset siihen ohjautuneiden, pääasiassa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten käyttäytymiseen oli kokeellisten yksittäistapaustutkimusten perusteella selkeää ja samalla tasolla kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, kuten myös sen hyväksyttävyys ja sovellettavuus. Tutkimushankkeeseen liittyneissä kehittämishankkeissa kokeilimme ja kehitimme myös erityisen tuen menetelmiä, joiden vaikuttavuus pilottitutkimusten perusteella on hyvää. Niiden tehokas soveltaminen asettaa vaatimuksia moniammatilliselle työlle koulussa. Tällaisen työn joustava tekeminen edellyttää uusia toimintamalleja koulun ja terveys- sekä sosiaalitoimen väliselle yhteistyölle, joka on yksi keskeinen jatkokehittämisen ja –tutkimuksen kohde.

 

Terve Oppiva Mieli tietoisuustaito-ohjelman vaikuttavuus rentoutusohjelmaan verrattuna 12-15 vuotiaiden koululaisten parissa: klusterisatunnaistettu kontrolloitu koe.

Salla-Maarit Volanen1,2

1Helsingin yliopisto

2Folkhälsanin tutkimuskeskus

 

Tausta: Suomessa noin 20 % nuorista oireilee mielenterveydeltään. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet lupaavia tuloksia tietoisuustaitojen harjoittamisen hyödyistä lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen mielen hyvinvointiin. Tutkimuksia lasten ja nuorten parissa on toteutettu toistaiseksi suhteellisen vähän, lisäksi niiden metodologiset heikkoudet ovat estäneet luotettavien johtopäätösten vetämisen niiden pohjalta.

Metodit: Terve Oppiva Mieli (TOM) on klusterisatunnaistettu kontrolloitu koe jossa on kolme tutkittavien ryhmää: koe- ja aktiivinen kontrolliryhmä sekä 0-ryhmä. Interventioryhmälle opetettiin yhdeksän viikon ajan tietoisuustaitoja, aktiiviselle koeryhmälle nk. tavallisia rentoutustaitoja, 0-ryhmän täyttäessä ainoastaan tutkimuslomakkeet.  Mittauspisteitä on kolme: alkumittaus (T0), keskivälin mittaus, loppumittaus (T9), lisäksi on suoritettu 6 kk (T26) ja 12 kk seurannat. Tutkimus käsittää 3 519 suomen- ja ruotsinkielistä oppilasta 56:lta luokalta (vuosiluokat 6.-9.) eri puolelta Suomea. Päävasteina ovat depressio, psykologiset vahvuudet ja vaikeudet, sekä resilienssi.

Tulokset: Tietoisuustaito-interventio osoittautui tehokkaammaksi resilienssin (T9), sekä tytöillä masennuksen (T26) kohdalla verrattuna aktiiviseen kontrolliryhmään. Kun huomioitiin harjoittamisen määrä, ne jotka jatkoivat tietoisuustaitojen harjoittamista 9 viikon kouluohjelman päätyttyä raportoivat korkeampaa resilienssiä (T26) ja psykologista vahvuutta (T9) verrattuna aktiiviseen kontrolliryhmään sekä 0-ryhmään. Lisäksi 7. luokkalaisten kohdalla psykologiset vahvuudet (T9+T26) vahvistuivat aktiiviseen kontrolliryhmään verrattuna.

Johtopäätökset: TOM tutkimus on parhaan tietämyksemme mukaan metodologisesti oman alansa vahvin tutkimus maailmassa. Tämän tutkimuksen perusteella voimme entistä luotettavammin päätellä, että tietoisuustaitojen harjoittaminen tarjoaa paremmat edellytykset lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen mielen hyvinvoinnin edistämiseksi kuin nk. tavallinen rentoutusohjelma. Tulevaisuudessa tutkimuksen tulisi keskittyä kartoittamaan tietoisuustaitojen säännöllisen harjoittamisen hyötyjä koulumaailmassa.

 

Lasten kokemukset koulusta Yhteispeli- ja kontrollikouluissa

Päivi Santalahti1 & Olli Kiviruusu1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

Yhteispeli-hankkeessa on kehitetty opetushenkilökunnalle käytännönläheisiä toimintatapoja lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä mielen hyvinvoinnin tukemiseksi. Kehittämistyön pohjana olivat jo olemassa olevat hyvän tutkimusnäytön omaavat tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisen ohjelmat ja kouluissa jo olevat hyvät käytännöt. Yhteispeli-ohjelman tavoitteena on koko kouluympäristön kehittäminen lasten psykososiaalista kehitystä ja aikuisten hyvinvointia tukevaksi. Yhteispelin toimintatavat kohdentuvat koko koululle sisältäen luokan toimintatavat (opettajien työ luokassa oppilaiden kanssa), työyhteisön toimintatavat (opetushenkilökunnan keskinäinen työskentely), kodin ja koulun yhteistyön toimintatavat (toiminta vanhempien kanssa), koko koulun kehittäminen (rehtorille tukea muutoksen johtamiseen) ja esi- ja alkuopetuksen yhteistyön toimintatavat (toiminta siirtymävaiheessa esiopetuksen ja alkuopetuksen välillä)

Yhteispelin arviointitutkimuksessa tutkittiin toimintatapojen turvallisuutta, soveltuvuutta ja koettua hyötyä. Opettajat arvioivat Yhteispelissä kehitettyjen työvälineiden olevan lapsille hyödyllisiä ja sopivan hyvin omiin työtapoihinsa. Myös suurin osa lapsista – erityisesti nuoremmat oppilaat – piti menetelmiä mielekkäinä ja osallistui niihin mielellään.  Yhteispelin vaikuttavuustutkimuksessa tutkittiin maanlaajuisesti Yhteispelin toimintatapojen vaikuttavuutta alakoululaisten tunne- ja vuorovaikutustaitoihin sekä hyvinvointiin. Tutkimusasetelmana oli satunnaistettu kontrolloitu koe.  Aineisto kerättiin  79 koulusta koskien noin 4000 oppilasta 1-3 luokilta eri puolilta Suomea. Niillä kouluilla, jotka toteuttivat Yhteispeli-menetelmää siinä määrin kuin suositeltavaa todettiin positiivisia muutoksia 6 ja 18 kuukauden seurannassa lasten prososiaalisissa taidoissa. Suurin osa kouluista ei kuitenkaan käyttänyt toimintatapoja riittävässä määrin.

Lapsilta on kysytty heidän omia kokemuksiaan luokasta, suhteesta opettajaan ja muihin lapsiin ja omasta kokemuksesta pärjäävyydestä. Lasten kokemukset kysyttiin sähköisesti. Testiohjelma sanoi väittämän ja lapsi valitsi hymynaamojen vaihtoehdoista jonkin seuraavista: samaa mieltä, siltä väliltä tai eri mieltä. Esityksessä kerrotaan lasten väittämien analyysien tuloksista Yhteispeli- ja kontrolli-kouluissa.