II b) Sote-henkilöstön hyvinvointi muutoksen keskellä

Pj. Kim Josefsson

 

Maakunta- ja sote-uudistukset lähestyvät: mitä kuuluu kuntasektorin SOTE-henkilöstölle?

Tuula Oksanen1, Paula Salo1,2, Ville Aalto1, Mika Kivimäki1,3.

1Työterveyslaitos

2Turun yliopisto

3Helsingin yliopisto

Tausta: Maakunta- ja sote-reformien on tarkoitus astua voimaan 1.1.2019. Lähes 200 000 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää siirtyy kuntasektorilta maakuntien palvelukseen. Uudistuksessa organisaatiorakenteet, toimintakulttuuri ja toimintatavat sekä johtamisrakenne sekä tavat mitata toiminnan tavoitteellisuutta muuttuvat. Nämä kaikki vaikuttavat sote-henkilöstön työhyvinvointiin.

Tavoitteet: Selvittää ammattiryhmittäisiä eroja kuntasektorin sote-henkilöstön työhyvinvoinnissa kohti tulevia reformeja.

Tutkimuskysymykset ja esityksen tavoitteet: Menossa on uudistusten ennakointivaihe. On mahdollista, että uudistus vaikuttaa jo nyt maakuntiin siirtyvän sote-henkilöstön työhyvinvointiin eri tavoin kuin kuntiin jäävään henkilöstöön. Vertailemme näitä kahta ryhmää keskenään työhön, työyhteisöön, johtamiseen sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyen tarkastellen kuntasektorin suuria ammattiryhmiä.

Menetelmät: Käytämme aineistona Työterveyslaitoksen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimusta, joka on Suomen laajin kunta-alan henkilöstön työtä ja terveyttä seuraava tutkimus. Tutkimus koostuu kahdesta rinnakkaisesta tutkimushaarasta: Kunta10-tutkimus sekä Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimus. Niissä on seurattu noin 65 000 tuleviin maakuntiin siirtyvää sote-henkilöstöä ja noin 45 000 kuntiin jäävää henkilöstöä kahden vuoden välein tehtävin kyselyin sekä työnantajan henkilöstörekistereistä (esim. sairauspoissaolot) vuosina 2000-2016.

Tulokset: Kuntasektorilla on nähtävissä selkeitä taso- ja trendieroja eri ammattiryhmien välillä työhön, työyhteisöön, johtamiseen, työssä jatkamiseen sekä sairauspoissaoloihin liittyen. Eroja on myös sote-henkilöstön ja kuntiin jäävän henkilöstön välillä. Psykososiaaliset kuormitustekijät ja terveysriskit kasautuvat tiettyihin ammattiryhmiin.

Johtopäätökset: Henkilöstö toteuttaa tulevat maakunta- ja sote-reformit. Henkilöstön työhyvinvointi voi vaikuttaa uudistusten tavoitteiden toteutumiseen. Resursseja olisi suunnattava uudistuksen kannalta keskeisten ammattiryhmien työhyvinvoinnin parantamiseen.

 

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia potilastietojärjestelmien ongelmakohdista – Fokusryhmähaastattelututkimus

Tuulikki Vehko1, Hannele Hyppönen1, Miia Ryhänen1, Johanna Tuukkanen2, Eeva Ketola1, Tarja Heponiemi1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2KSSHP

 

Tausta: Potilastietojärjestelmien toimivuus on terveydenhuollon ammattilaisten työn sujuvuuden kannalta tärkeää. Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat raportoineet, etteivät tietojärjestelmät riittävästi tue tiedonkulkua organisaatioiden välillä. Lääkärit ovat nimenneet yhdeksi eniten stressiä aiheuttavaksi tekijäksi tietojärjestelmiin liittyvän stressin.

Tavoitteet: Tunnistaa sellaisia tietojärjestelmien vaikutuksia terveydenhuollon ammattilaisten työhön, jotka ovat yhteydessä työntekijöiden stressiin ja työhyvinvointiin. Tarkastelemme asioita, jotka työntekijät mainitsevat kuormittaviksi tietojärjestelmien käytössä potilastyön välineenä.

Menetelmät: Fokusryhmähaastatteluissa tutkittiin työprosesseja ja tietojärjestelmien vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimuksessa tukeuduttiin sisällön analyysiin. Tuloksia raportoidaan käyttäen luokkia: tekniset ongelmat; helppokäyttöisyys/potilasturvallisuus; organisaatioiden välinen yhteistyö; palautteen antaminen tietojärjestelmistä; sisäinen yhteistyö; ja työhyvinvoinnin lähivaikuttaminen (oman työn johtaminen ja esimiestyö).

Tulokset: Teknisiä ongelmia kuten käyttökatkoksia ja hitautta raportoitiin haastatteluissa. Stressiä aiheuttivat moniin järjestelmiin vaadittava kirjautuminen ja niiden yhtäaikaiskäyttö. Organisaatioiden välisessä yhteistyössä sähköisen potilastiedon puuttuminen hidasti työskentelyä. Puutteelliset lääkitysmerkinnät aiheuttivat stressiä työntekijöille sekä huolen potilasturvallisuudesta. Kirjaamiseen ei aina tuntunut riittävän aikaa tai työrauhaa, mutta silti yritettiin kirjata joko lyhyesti tai toisinaan kirjaaminen toteutettiin päivän päätteeksi. Keskeytysten koettiin häiritsevän kirjaamista. Ohjelmien välisiä toiminnallisuuksia toivottiin lisää, jotta kirjaamiseen käytetty aika vähenisi ja kertakirjaaminen riittäisi. Kokonaisuudessaan kirjaamista ei kuitenkaan pidetty työn suurimpana stressitekijänä, vaan potilastyöstä tai ajoittaisesta työryppäästä aiheutuva rasitus oli monen työntekijän kohdalla ensisijaista. Palautteen ongelmista ei koettu juuri vaikuttaneen järjestelmien kehittämiseen. Tarvetta lisäkoulutukselle järjestelmien käyttöön ja digityötapoihin koettiin.

Johtopäätökset: Terveydenhuollon ammattilaisten stressiä ja rasittuneisuutta on mahdollista vähentää poistamalla tietojärjestelmien käyttökatkoja, kirjautumisongelmia, keskeytyksiä kirjatessa, tiedon kulun ongelmia ja kirjaamisen käytettävyyttä. Terveydenhuollon ammattilaisten antaman palautteen tulisi näkyä järjestelmien kehittämisessä. Järjestelmien käyttötaitoa ja digityötapoja pitäisi kehittää organisaatioissa aktiivisesti. Kokemuksia organisaatioiden välisen tiedonkulun kehittymisestä niin terveydenhuollon ammattilaisten kuin potilaiden osalta on tarpeen seurata.

 

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia maahanmuuttaja-asiakkaiden kohtaamisesta

Tarja Heponiemi1, Laura Hietapakka1, Nagadivya Balasubramanian2, Dicle Ayzit2, Aurora Vasama3, Tanja Sandberg3, Marjo Kauppinen2 & Sari Kujala2

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2Aalto-yliopisto

3Axxell monikulttuurikeskus

 

Tausta: Sosiaali- ja terveydenhuolto Suomessa kansainvälistyy kovalla vauhdilla. Maahanmuuttajien määrä sekä terveydenhuollon ammattilaisina että asiakkaina on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla. Kulttuurisesti monimuotoiset työyhteisöt asettavat vaatimuksia työyhteisön yhtenäisyyden ja hyvän ilmapiirin ylläpitämiselle. Maahanmuuttajien lisääntynyt määrä asiakkaina ja erilaiset kulttuuriset tarpeet asettavat uudenlaisia vaatimuksia terveydenhuollon ammattilaisten osaamiselle.

Tavoitteet: Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Cope-hankkeessa (Osaavan työvoiman varmistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa) on tarkoitus kehittää terveydenhuollon ammattilaisille helppokäyttöinen ja käytännönläheinen koulutussovellus helpottamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ja yhteistyötä. Kehittämistyö aloitettiin kartoittamalla terveydenhuollon ammattilaisten koulutustarpeita ja heidän kohtaamiaan käytännön haasteita maahanmuuttajien kanssa.

Menetelmät: Tietoa kerättiin puolistrukturoiduin haastatteluin opiskelijaterveydenhuollon ja yhden eteläsuomalaisen sairaalan terveysammattilaisilta, yhteensä 28:lta henkilöltä.

Tulokset: Haastatteluista tunnistettiin viisi erilaista teemaa, joihin käytännön haasteet liittyivät. Keskeisenä haasteena oli kommunikointi terveysammattilaisen ja maahanmuuttajien välillä. Tulkkipalveluja ei ollut aina saatavilla ja niiden laatu vaihteli. Toisaalta myös omaisten toimimiseen tulkkina liittyi haasteita. Maahanmuuttajien puutteellisen tietämyksen suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä koettiin aiheuttavan käytännön ongelmia. Myös osastonvierailuajoista, ruokailuista ja naishoitajista esiintyi erilaisia käsityksiä, jotka saattoivat aiheuttaa ristiriitoja. Kivun intensiteetin arvioinnissa saattoi olla vaikeuksia johtuen eri kulttuurien erilaisissa tavoissa ilmaista kipua.  Yhteisen kielen puuttumisen vuoksi ammattilaiset saattoivat kokea vaikeaksi motivoida asiakkaita ja arvelivat asiakkailla olevan vaikeuksia ymmärtää ohjeita.

Johtopäätökset: Haastatteluissa terveysammattilaiset ilmaisivat kaipaavansa tukea eri kulttuureista tulleiden kohtaamiseen. He halusivat ymmärtää paremmin, miten ulkomaalaistaustaiset asiakkaat kokevat asioinnin terveydenhuollossa. Lisäksi he halusivat jakaa kokemuksia keskenään sekä saada tietoa erilaisista uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä käsityksistä. Haastattelujen ja hankkeessa tehtävien interventioiden pohjalta tunnistettuja haasteita ja ammattilaisten tarpeita hyödynnetään koulutussovelluksen sisällön suunnittelussa. Lisäksi suunnittelussa on tarkoitus hyödyntää terveydenhuollossa hyväksi havaittuja toimintatapoja ja mahdollisia jo kehitettyjä ratkaisuja monikulttuuriseen yhteistyöhön.

 

Vanhustenhuollon henkilöstön hyvinvointi ja sitä ennustavat tekijät

Kim Josefsson1, Tuulikki Vehko1, Timo Sinervo1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

Tausta: Vanhustenhuollon henkilöstö ja työn tuloksellisuus rakennemuutoksessa -tutkimus (HELA) selvittää henkilöstön hyvinvoinnin ja johtamisen yhteyttä työn tuloksellisuuteen. Tutkimus tuottaa tietoa henkilöstön kokemuksista palvelurakenteen muutoksen tueksi.

Tavoitteet: Tutkimuksen keskeinen kysymys on, mitä palvelurakenteen muuttaminen kotihoitopainotteiseksi sekä erilaiset työn organisointimallit merkitsevät henkilöstön ja työn tuloksellisuuden kannalta.

Menetelmät: Tutkimukseen osallistui yhteensä 180 työyksikköä. Yksiköiden keskimääräiseksi vastausprosentiksi muodostui 38 %. Eniten vastauksia saatiin tehostetusta palveluasumisesta (n=975). Seuraavaksi eniten henkilöstön vastauksia saatiin kotihoidosta (n=437), vanhainkodeista (n=287), yhdistetystä palveluasumisesta (n=235) ja terveyskeskuksen vuodeosastolta (n=142). Erilaisilla johtamiseen, työympäristöön ja asiakkaiden kuntoisuuteen liittyvillä muuttujilla ennustettiin vanhustyöntekijöiden hyvinvointia.

Tulokset: Tässä tutkimuksessa saadut tulokset ovat poikkileikkausasetelmasta. Kun tuloksia verrataan aiempiin tutkimuksiin, voidaan muodostaa suuntaa antavia kehityspolkuja työntekijöiden hyvinvoinnin suunnasta. Tulokset antavat suuntaa mm. siihen, kuinka pajon asiakkaiden heikko kunto rasittaa työntekijöitä ja onko hoitomuodoissa eroja eli vaikuttavatko eri tekijät samalla vai eri tavalla palveluasumisen ja kotihoidon työntekijöihin.

Johtopäätökset: Vanhustenhoitojärjestelmä on kestävällä pohjalla silloin kun työntekijät eivät rasitu kohtuuttomasti ja kokevat selviytyvänsä tehtävistään ilman suureksi paisuvaa stressiä hoiton laatu samalla huomioiden. Tulokset antavat tärkeää tietoa nyt ja mahdollisesti toistettavissa tulevissa mittauksissa siitä, miten laitoshoidon väheneminen ja kotihoidon lisääntyminen vaikuttavat henkilöstöön ja kokemukseen työstä selvitymisestä. Käynnissä oleva rinnakkaistutkimus (ASLA) tutkii muutoksien vaikutuksia asiakkaan kokemuksen näkökulmasta.  Hyvinvoinnin lisääminen ei aina edellytä enemmän henkilöstöä ja rahaa. Monesti toimintatapoja, johtamista ja työn organisointia tarkastelemalla saatetaan saada suuriakin hyötyjä hyvinvoinnin näkökulmasta.  Tämä edellyttää kuitenkin tietoa merkittävimmistä hoitohenkilöstön hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, jotta aika ja resurssit voidaan keskittää mahdollisimman tehokkaasti suurimpien mahdollisten hyvinvointihyötyjen saamiseksi. Lisäksi mahdollisissa jatkotutkimuksissa nähdään, miten mahdolliset muutokset ovat vaikuttaneet hyvinvointiin.

 

Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi ja työssä jaksaminen

Otso Rantonen1, Paula Salo1,2, Ville Aalto1, Tuula Oksanen1

1Turun yliopisto, Turku

2Työterveyslaitos, Turku ja Helsinki

3Helsingin yliopisto, Helsinki

 

Tausta: Kunta10-tutkimuksessa on havaittu, että sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot johtuvat mielenterveyden ongelmista useammin kuin muilla ammattiryhmillä. Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu työssä jaksamiseen vaikuttavia riskitekijöitä ja voimavaroja. Työhyvinvoinnin tarkempi analyysi sosiaalityöntekijöillä kuitenkin puuttuu. Vuonna 2013 käynnistettiin sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen työssä -tutkimushanke osana Kunta10-tutkimusta.

Tavoitteet: Ensimmäisenä tavoitteena on tutkia ammattiryhmittäisiä eroja sairauspoissaoloissa ja masennuslääkkeiden käytössä. Toisena tavoitteena on selvittää työhön liittyviä kuormitustekijöitä sekä työssä jaksamista tukevia voimavaroja sosiaalityössä.

Tutkimuskysymykset ja esityksen tavoitteet: Esitykseen on koottu tuloksia hankkeen aikana tehdyistä tutkimuksista, joissa on selvitetty sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamista ja hyvinvointia. Esitämme tutkimustuloksia sosiaalityöntekijöiden mielenterveyssyistä johtuvista sairauspoissaoloista ja masennuslääkkeiden käytöstä. Esitämme myös, miten eri kuormitustekijät, kuten sosiaalityön erityispiirteet ja työntekijöiden vaihtuvuus, ovat yhteydessä sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin.

Menetelmät: Käytämme aineistona Työterveyslaitoksen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksesta, joka on Suomen laajin kunta-alan henkilöstön työtä ja terveyttä seuraava tutkimus. Kyselyaineistoa käytettiin Kunta10-tutkimuksen seurantakyselystä vuosilta 2000–2014 sekä sosiaalityöntekijöille lähetetyistä kyselyistä vuosilta 2013 ja 2015. Sairauspoissaoloja ja masennuslääkkeiden käyttöä koskeva aineisto koostuu kansallisista terveysrekistereistä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Tulokset: Sosiaalityöntekijöillä erottuu korkeampi riski mielenterveysongelmille verrattuna muihin ammattiryhmiin. Tutkimuksissa on havaittu, että yleiset työhön liittyvät psykososiaaliset kuormitustekijät eivät selitä eroja sairauspoissaoloissa. Sosiaalityöhön liittyviä kuormitustekijöitä on tunnistettu useita ja ne voivat selittää sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuutta ja mielenterveysongelmia.

Johtopäätökset: Sosiaalityöntekijöiden jaksamisen tukemisessa tulee yhdistää yksilön, työyhteisön, esimiestyön, organisaation ja yhteiskunnan tasojen toimenpiteitä. Masennuksesta johtuvan työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn tulee kohdistaa resursseja.