II a) Tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen hyvinvoinnin edistämisen kontekstissa

Pj. Taru Lintunen

Hellisonin malliin perustuvan liikuntakerhojen ohjaajille järjestetyn vastuuntuntoisuuden koulutusohjelman ja interventiotutkimuksen toteutus, toimivuus ja hyväksyttävyys

Hanna-Mari Toivonen1, Nelli Hankonen2, Markus Talvio2, Tuija Tammelin3, Sami Kalaja4, Mirja Hirvensalo1, Paul Wright5, Mary Hassandra1 ja Taru Lintunen1

1Jyväskylän yliopisto

2Helsingin yliopisto

3Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö (LIKES)

4Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU)

5Northern Illinois University

Tausta: Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallissa nuorten autonomiaa ja itseohjautuvuutta tuetaan ottamalla heidät mukaan päätöksentekoon ja opettamalla heille vastuunottoa liikunnan yhteydessä. Lisäksi opittuja taitoja pyritään siirtäminen muille elämänalueille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ohjelmilla, jotka ovat onnistuneesti hyödyntäneet vastuuntuntoisuuden mallia on ollut positiivinen vaikutus osallistuviin nuoriin. Ohjelman ja ohjaajien koulutuksen optimaalisesta sisällöstä, toteuttamisesta ja arvioinnista on kuitenkin vain vähän tutkimusta. Tutkimusinterventioiden epätarkka kuvailu on johtanut vaihteluun ohjelmien toteutuksessa sekä vaikeuteen replikoida tutkimuksia, tulkita tuloksia ja ymmärtää vaikutusmekanismeja.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vastuuntuntoisuuden mallia hyödyntäneen aloitteleville liikuntakerhon ohjaajille suunnatun ”Nuoret rulettaa” -koulutusohjelmainterventiotutkimuksen toteutusta, toimivuutta ja hyväksyttävyyttä.

Menetelmät: ”Nuoret rulettaa” -ohjelma koostui 20 tunnin koulutuksesta, joka sisälsi teoriaa, käytännön esimerkkejä ja harjoituksia, ohjaamisen observointia ja 13-vuotiaiden nuorten liikuntaryhmän ohjaamista. Koulutukseen osallistui kahdeksan 18-23-vuotiasta aloittelevaa ohjaajaa. Aineistoa kerättiin monimenetelmäisesti haastatteluilla, palautekyselyillä, koulutuksen videoinnilla ja tutkijan päiväkirjan avulla. Ohjelman sisältöjä ja toteutusprosesseja analysoitiin teemahaastattelusta ja tutkijan päiväkirjasta laadullisen aineiston analysointiohjelmalla (ATLAS.ti 8).

Tulokset: Ohjaajat rekrytoitiin onnistuneesti alueen koulujen kautta ja kaikki valitut pysyivät mukana läpi koulutuksen. Ohjaajat antoivat positiivista palautetta koulutuksen käytännön toteutuksesta, opetusmenetelmistä ja ryhmäytymistehtävistä ja olivat tyytyväisiä koulutuksen sisältöön sekä voisivat suositella koulutukseen osallistumista myös muille. Ohjaajapareja he olisivat kuitenkin halunneet vaihtaa useammin. Koulutus ja interventio etenivät aikataulun mukaan ja tutkimusprotokollaa noudattaen, mutta koulutuksessa jäi vain vähän aikaa ongelmatilanteista ja mahdollisista haasteista keskusteluun.

Pohdinta: ”Nuoret rulettaa” -koulutus- ja tutkimusinterventio osoittautui toteutettavaksi ja sillä oli korkea hyväksyttävyys. Jatkossa on mahdollista tarkastella, näkyykö koulutuksen vaikutus aloittelevien liikunnanohjaajien ohjaustoiminnassa ja kykenevätkö he soveltamaan Hellisonin mallia tämän lyhyen koulutuksen perusteella.

  

Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli – kartoittava kirjallisuuskatsaus

Iita Pienimäki1, Mary Hassandra1, Hanna-Mari Toivonen1 ja Taru Lintunen1

1Jyväskylän yliopisto

Vastuuntuntoisuuden malli on henkilökohtaisen ja sosiaalisen vastuuntunnon opettamisen työkalu. Mallin käytön on osoitettu parantavan muiden kunnioittamista, yrittämistä, tavoitteen asettelua ja johtajuutta. Tutkimus on kuitenkin hajanaista eikä siitä ole juuri koostettu katsauksia.  Tavoitteena oli laatia kartoittava katsaus vastuuntuntoisuuden malliin liittyvistä tieteellisistä artikkeleista ja etsiä aukkoja kirjallisuudesta.  Kartoittavassa katsauksessa selvitetään millä menetelmillä ja kuinka onnistuneesti aihetta on tutkittu ja onko tutkitussa tiedossa aukkoja, joihin tutkimusta tulisi suunnata.

Tutkimuksessa käytettiin Arksey ja O’Malleyn (2005) menetelmää. Artikkeleita haettiin PsycINFO, SportDiscus, ERIC, Science and Technology, Physical Education Index ja CINAHL tietokannoista sekä TPSR Alliancen julkaisuluettelosta. Katsaukseen sisällytetyt tutkimukset on julkaistu 2000-2017, kirjoitettu englanniksi ja sisältävät kuvauksen ohjaajien koulutuksesta ja mahdollisen intervention sisällöstä. Hakusanoja olivat “teaching personal and social responsibility” ja “Hellison”. Poissuljetut artikkelit olivat esseitä, lopputöitä ja artikkeleita, joissa ei ollut tarpeeksi selkeää kuvausta tutkimuksessa tehdystä interventiosta. Hauissa löydetyistä 169 artikkelista 43 artikkelia sisällytettiin tutkimukseen. 61% tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa ja yksi Suomessa (2%). Kaksi kolmasosaa oli kvalitatiivisia (67%), yhdeksän monimenetelmäisiä (21%) ja viisi kvantitatiivisia (12%). Mallin vaikutuksia tarkastelevia interventiotutkimuksia oli 23 kpl, joista neljässä käytettiin satunnaistettua, kontrolloitua koeasetelmaa. Viisi tutkimuksista oli kirjallisuuskatsauksia, joista kolmessa tarkasteltiin tutkimusta yhdessä tai kahdessa maassa, yhdessä tutkittiin oppimisen siirtämiseen vaikuttavia tekijöitä ja yhdessä vastuuntuntoisuuden mallin vaikutusta vähäosaisten asuinalueen lapsiin ja nuoriin.

Katsaus osoittaa, että malliin perustuvien interventiotutkimusten vaikutuksista ei voida vetää vahvoja johtopäätöksiä, koska vain muutamassa oli vahva koeasetelma ja vastemuuttujina oli hyvin erilaisia tekijöitä. Laadukasta vaikuttavuustutkimusta on niukasti eikä esimerkiksi meta-analyysien tekeminen ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi malliin liittyvien interventiotutkimusten toteutusta ei ole raportoitu riittävän yksityiskohtaisesti, jotta mahdollisia vaikutusmekanismeja voitaisiin tarkastella.

3) Kansainvälinen interventiotutkimus Lions Quest-ohjelman vetäjäkoulutuksesta

Markus Talvio1, Lauri Hietajärvi1 ja Kirsti Lonka1

1Helsingin yliopisto

Kouluissa on tarjolla monenlaisia malleja ja ohjelmia oppilaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Lions Quest (LQ) on laajalle levinnyt ohjelma, jonka tavoitteena on ehkäistä lasten ja nuorten päihteidenkäyttöä ja edistää heidän hyvinvointiaan. Voidakseen toteuttaa LQ-ohjelmaa luokassa opettajan tulee osallistua sen vetäjäkoulutukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka tärkeänä opettaja LQ-ohjelman tavoitteita pitää ja kuinka suhtautuminen niihin muuttui koulutuksen myötä. Lisäksi tutkittiin, muuttuuko opettajan kokema pätevyys vetää LQ-ohjelmaa vetäjäkoulutuksen aikana.  Tutkimukseen osallistui seitsemästä maasta noin sata opettajaa kustakin, jotka osallistuvat LQ:n vetäjäkoulutukseen. Nämä opettajat vastasivat kyselyyn ennen kurssia ja sen jälkeen. Verrokkiryhmä, johon koottiin saman verran opettajia samoista maista kuin interventioryhmään, eivät osallistuneet koulutukseen, mutta he vastasivat niin ikää kahdesti. Tutkimuksessa hyödynnettiin monen muuttujan kovarianssianalyysiä (MANCOVA), jonka avulla tutkittiin interventio- ja verrokkiryhmän eroa toisella mittauskerralla, kun alkumittaus oli otettu huomioon. Tulokset osoittivat, että opettajat kokivat hyvinvointia edistävät ja päihteidenkäyttöä ehkäisevät tavoitteet kurssin jälkeen tärkeämpinä ja arvokkaampina kuin osallistujat, jotka eivät osallistuneet vetäjäkoulutukseen. Vetäjäkoulutukseen osallistuneet kokivat lisäksi verrokkiryhmään verrattuna olevansa pätevämpiä vetämään hyvinvointia edistäviä ja päihteidenkäyttöä ehkäiseviä sisältöjä luokassa. Tutkimustulos on tärkeä, sillä opettajan oma suhtautuminen ja asenne pitkälti ratkaisevat, miten hän edistää oppilaittensa hyvinvointia ja toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä luokassa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittää, miten opettajien luokissaan toteuttama LQ vaikuttaa oppilaiden päihteidenkäyttöön ja hyvinvointiin.

 

Miten kohentaa liikunnanopettajien motivoivan vuorovaikutuksen taitoja? Let’s Move It -ohjelmaan perustuva implementaatiointerventio

Nelli Hankonen1, Katariina Köykkä1, Elisa Kaaja1, Pilvikki Absetz2, Anja Koski-Jännes3 ja Taru Lintunen4

1Helsingin yliopisto

2Itä-Suomen yliopisto

3Tampereen yliopisto

4Jyväskylän yliopisto

Tausta: Nuoret liikkuvat liian vähän terveytensä näkökulmasta. Liikunnanopettajat ovat avainasemassa liikuntakipinän sytyttämisessä, ja opettajien vuorovaikutustyylin tiedetään vaikuttavan opittavan asiaan liittyvään motivaatioon. Kasvavan tutkimusnäytön mukaan itsemääräämisen teoria ja motivoivan haastattelun lähestymistapa voivat edesauttaa liikuntamotivaation ja -käyttäytymisen edistämisessä. Kuitenkin vain vähän tiedetään siitä, miten ja millä keinoin opettajat voisivat omaksua tällaisia motivoivia vuorovaikutustekniikoita.

Tavoitteet: Tämän esitelmän tarkoitus on esitellä Let’s Move It -tutkimukseen pohjautuvan kärkihankkeen puitteissa toteutettavan opettajien täydennyskoulutusintervention protokollaa erityisesti motivoivaa vuorovaikutusta koskevan sisällön ja tutkimuksellisen arvioinnin osalta.

Menetelmät: Interventio koostuu kahdesta täydennyskoulutusiltapäivästä, jossa koulujen liikunnanopettajille opetetaan Let’s Move It -opiskelijaohjelman sekä opettajien koulutuksen vetäminen, sekä motivoivan vuorovaikutuksen perusperiaatteet. Lukuvuonna 2016-17 motivoivan vuorovaikutuksen täydennyskoulutuspakettia kehitettiin sitä esitestaten ja osallistuneiden opettajien palautetta hyödyntäen. Lukuvuoden 2017-18 aikana tavoitellaan 50-70 opettajaa. Opettajien itsearvioitu motivoiva vuorovaikutus mitataan ennen koulutusta että sen jälkeen. Myös laadullista arviointia tehdään.

Tulokset: Kehitysvaiheesta saadun aineiston ja tehtyjen havaintojen perusteella kehitetyn lopullisen ohjelman keskeinen sisältö koostuu itsemääräämisen teorian perusteiden opettamisesta sekä keskeisten motivoivien, autonomiaa tukevien vuorovaikutustekniikoiden  esittelystä ja käytännön harjoittelusta. Keskeisiä motivoivan vuorovaikutuksen tekniikkoihin lukeutuu mm. valinnanvaran tarjoaminen, ei-pakottavan kielen käyttö, muutospuheen herättely ja myönteisen palautteen antaminen.

Pohdinta: Käytännön toimijoihin kohdistuvien täydennyskoulutusten tulisi olla paitsi vaikuttavia, myös hyväksyttäviä ja toteutuskelpoisia. Laadulliset tutkimukset voisivat valottaa motivoivan vuorovaikutuksen koulutukseen osallistuvien opettajien kokemuksia opittujen tekniikoiden käyttökokemuksista omassa arjessaan. Erityinen haaste on kuitenkin järjestelmätasolla taata opetushenkilöstölle mahdollisuus osallistua riittävän kattavaan ja pitkäkestoista tukea sisältävään täydennyskoulutukseen.