II c – Krooniset sairaudet, elämänlaatu ja psykosomatiikka

14:30-15:50 Rinnakkaissessiot II

II c) Krooniset sairaudet, elämänlaatu ja psykosomatiikka (sali 505)

Pj. Aija Logren

 

Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaatu diagnoosihetkellä

Eeva Harju1, Anja Rantanen1, Päivi Åstedt-Kurki1

1Tampereen yliopisto

 

Tausta: Eturauhassyövän ja sen hoitojen on todettu vaikuttavan sekä potilaiden että heidän puolisoidensa elämänlaatuun. Erityisesti puolisoiden elämänlaadusta diagnoosihetkellä tiedetään vielä varsin vähän.  Tavoitteet: Tutkimuksen tarkoituksena on verrata suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaatua väestöarvoihin ennen hoitojen alkamista.

Menetelmät: Aineisto kerättiin RAND-36-mittarilla parisuhteessa eläviltä miehiltä, jotka olivat juuri saaneet eturauhassyöpädiagnoosin sekä heidän puolisoiltaan. Elämänlaadun osa-alueina mittarissa olivat: sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi, kivuttomuus, psyykkinen ja fyysinen roolitoiminta, tarmokkuus sekä koettu terveys. Kyselyyn vastasi 226 potilasta ja 223 puolisoa, vastausprosentin ollessa 66 %. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tulokset: Ikä- ja sukupuolivakioituun suomalaiseen väestöarvoon verrattuna sekä potilaiden, että puolisoiden elämänlaatu oli hyvä. Psyykkinen hyvinvointi oli sekä potilailla, että puolisoilla lähinnä väestöarvoja, muiden osa-alueiden ollessa merkitsevästi väestöarvoja parempia. Tuloksia raportoidaan tarkemmin konferenssiesityksessä.

Johtopäätökset: Suomalaisten eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaatu ennen hoitojen alkamista on erittäin hyvä väestöarvoihin verrattuna. Potilaiden ja puolisoiden ohjaamisessa ja tukemisessa terveydenhuollon henkilöstön tulisi kiinnittää huomiota erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Seurantatutkimusta aiheesta tarvitaan mahdollisten elämänlaadun muutosten selvittämiseksi.

 

Transmission of Socioeconomic Position and Ideal Cardiovascular Health

Kateryna Savelieva1, Laura Pulkki-Råback1,2, Markus Jokela1, Laura D. Kubzansky3, Marko Elovainio1, Markus Juonala4, Olli T. Raitakari5, Liisa Keltikangas-Järvinen1

1Institute of Behavioural Sciences, University of Helsinki

2Helsinki Collegium for Advanced Studies, University of Helsinki

3Harvard T.H. Chan School of Public Health, Boston, MA

4Department of Medicine, University of Turku

5Research Centre of Applied and Preventive Cardiovascular Medicine, Turku

 

Background: Socioeconomic position (SEP) in childhood predicts cardiovascular health in adulthood but the underlying mechanisms remain unclear. Objectives: Using a longitudinal study design, we examined the extent to which adult SEP acts as a pathway (mediator) connecting childhood SEP with adult cardiovascular health, and if upward social mobility mitigates the health-effects of early low SEP.

Methods: The sample comprised 697 participants from a prospective Finnish cohort followed during 32 years. Childhood SEP was assessed from the parents in 1980 (participant mean age 10.9) and adulthood SEP was examined in 2007 and 2012 (participant mean age 43.2 in 2012). Both childhood and adulthood SEP scores comprised education, income, occupational status, and occupational stability. Ideal cardiovascular health was assessed in 2007 and 2012 according to the American Heart Associations guidelines.

Results: Higher childhood SEP was associated with higher ideal cardiovascular health index in adulthood (2 = 0.13, p < .001) independently of sex, age, childhood cardiovascular risk factors, and chronic conditions. Mediation analysis showed that adult SEP accounted for 33% of the association between childhood SEP and ideal cardiovascular health index. Upwardly mobile participants scored higher on ideal cardiovascular health in adulthood compared with participants staying in lower SEP (M = 4.05 vs. 3.56, p < .001).

Conclusions: Transmission of SEP over generations is a predictor of health inequalities, which should be considered in cardiovascular prevention. Although upward social mobility mitigates some of the effect of early SEP disadvantage on later cardiovascular health, childhood SEP remains an important predictor of future health.

Sosiaalisten resurssien vaikutus hyvinvointiin ja terveyteen

Ulla-Sisko Lehto1, Markku Ojanen2, Taina Turpeenniemi-Hujanen3

1THL

2Tampereen yliopisto

3Oulun yliopistollinen sairaala

Ihmisten väliset suhteet ja terveys ovat olleet pitkään tutkimuksen kohteena. Sosiaaliseen pääoman käsite nousi esiin 1990-luvulla ja sitä tutkitaan usean eri tieteenalan piirissä. Sen määritelmästä ei olla yksimielisiä; sen kuitenkin ajatellaan tuottavan hyötyjä, mm. parempaa hyvinvointia ja terveyttä. Sosiaalinen pääoma on monidimensionaalinen käsite. Yleensä se tarkoittaa ihmissuhteista saatavia resursseja, jotka koostuvat sosiaalisista verkostoista (rakenne) sekä niissä jaetuista arvoista, uskomuksista, käsityksistä ja asenteista (sisältö), kuten luottamus ja vastavuoroisuus.  Psykologiassa sosiaalisia suhteita on tutkittu jo kauan, mm. sosiaalisia verkostoja ja niistä saatua sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen käsite otettiin käyttöön 1970-luvulla, mutta jo tätä ennen sosiaalisilla verkostoilla oli erityisesti väestötasolla todettu olevan vaikutusta terveyteen ja kuolleisuuteen. Tuoko sosiaalisen pääoman käsite uutta terveystutkimukseen vai riittävätkö sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen tuen käsitteet?  Myös sosiaaliseen pääomaan kuuluvaa luottamuksen käsitettä/-itä on käytetty psykologiassa jo kauan. Yleinen luottamus tarkoittaa yksilön kokemusta ihmisistä yleensä persoonallisuuden piirteenä eli luottavaisuutta. Luottamus tiettyihin ihmissuhteisiin taas tarkoittaa uskoa heidän luotettavuuteensa. Sosiaalisen pääoman määritelmien ongelmana on ollut eri luottamuskäsitteiden erojen huomiotta jättäminen, erityisesti luottavaisuuden ja tiettyihin ihmisiin kohdistuvan luottamuksen.  Yksilöiden ominaisuudet (ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema) määrittävät hänen sosiaalista pääomaansa, mutta eivät riitä selittämään kuin osan sen alueen tai yhteisön sosiaalisesta pääomasta johon hän kuuluu. Yksilöiden sosiaalista pääomaa tuottavien tekijöiden lisäksi tuleekin tutkia myös yhteisön ominaisuuksia.  Ehdotamme että vakavaa sairautta tutkittaessa yksilötason sosiaalinen pääoma tulee jakaa yleiseen ja tilannesidonnaiseen. Tällöin sosiaalisen pääoman komponentit huomioidaan erikseen sekä ennen (tai riippumatta) tapahtumaa/sairautta että sairauteen ja sen hoitoon liittyvinä. Jälkimmäinen on sairausspesifiä sosiaalista pääomaa. Esitämme laatimamme teoreettisen mallin sairausspesifistä sosiaalisesta pääomasta, missä selkeytämme myös eri luottamuskäsitteiden eroja ja vaikutusta sosiaalisen pääoman osatekijöinä.

Sytomegaloviruksen yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn yleisväestössä

Minna Torniainen-Holm1, Maija Lindgren2, Jaana Suvisaari2

1Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ihmisten herpesvirukset jäävät tartunnan jälkeen latentiksi infektioksi. Sytomegalovirus on herpesvirus, jota Suomessa kantaa yli puolet väestöstä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty, että sytomegalovirus voisi väestötasolla heikentää kognitiivisia toimintoja. Meidän tavoitteenamme oli tutkia, onko sytomegalovirus yhteydessä heikentyneeseen kognitiiviseen suoriutumiseen aikuisilla sekä ikääntyneillä. Käytimme tutkimuksessa laajaa, koko väestöä edustavaa Terveys 2000 aineistoa (n=6 250). Tulosten mukaan sytomegaloviruksen kantajuus ei ole yhteHyväydessä heikentyneeseen kognitiiviseen suoriutumiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että sytomegalovirus ei näyttäisi vaikuttavan merkittävästi yleisväestön kognitiiviseen suoriutumiseen. Infektio voi olla vaarallinen sikiöille sekä immuunipuutteisille, mistä syystä työ sytomegaloviruksen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi on kuitenkin tärkeää.