Posterit

POSTERIT

Psyykkinen hyvinvointi ja naapurustovaikutukset – lyhyt katsaus

Jaakko Airaksinen1

1Helsingin yliopisto

Asuinalueiden väliset erot ihmisten hyvinvoinnissa on tunnistettu jo kauan sitten. Alueiden välisä eroja on selitetty naapurustovaikutuksilla, toisin sanoen asuinalueen ominaisuuksilla, jotka vaikuttavat hyvinvointiin. Naapurustovaikutuksia on kuitenkin tarkastelty lähinnä poikittaistutkimuksilla, joten kausaalisuhteen suuntaan ei ole voitu ottaa selkeää kantaa. Ei siis tiedetä johtuvatko erot alueiden välillä alueiden ominaisuuksista vai valikoivasta muuttoliikkeestä.

Viimeisen kahden vuoden aikana on kuitenkin julkaistu sarja pitkittäistutkimuksia aiheesta. Tutkimuksissa on käytetty englantilaista, australialaista ja suomalaista aineistoa. Näissä tutkimuksissa ihmisten hyvinvointia ja terveyskäyttäytymisiä mitattiin useilla eri muuttujilla. Varsinaisia naapurustovaikutuksia tarkasteltiin monitasomalleilla. Monitasomallien avulla pystyttiin tarkastelemaan sitä, miten asuinpaikan vaihtaminen vaikutti ihmisten hyvinvointiin. Tulosten perusteella asuinalueiden ominaisuudet vaikuttavat vain vähän ihmisten hyvinvointiin. Suurin osa alueiden välisistä eroista selittyykin valikoivalla muuttoliikkeellä.

Jatkossa aiheen tutkimisessa olisi kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomioita mm. lapsuuden ajan muuttoihin, joiden vaikutukset voivat näkyä vielä pitkänkin ajan kuluttua.

 

Huolestuneisuus kroonisessa kivussa

Minna Elomaa1

1HUS

Kivun katastrofointi on toistuvaa negatiivista ajattelua, jossa yksilö kuvittelee ja yliarvioi kivun kielteisiä seuraamuksia ja kivun vaikutuksia. Katastrofointi liittyy voimakkaasti alentuneeseen toimintakykyyn ja kärsimykseen sekä lisääntyneeseen terveydenhuoltopalvelujen käyttöön ja on siten tärkeä psykologisten interventioiden kohde. Katastrofointihaastattelu (CI) on menetelmä, jolla on tutkittu huoliprosesseja eri kliinisissä ryhmissä, mutta sitä ei toistaiseksi ole käytetty kipupotilaiden huoliprosessien ja -sisältöjen tutkimisessa. Menetelmä olisi hyödyllinen lisä, sillä kyselylomakkeet kartoittavat vain kipuun liittyvän ahdistuneisuuden oireita ja niiden määrää  Tutkimuksessa selvitettiin kroonisten kipupotilaiden huoliteemoja sekä verrattiin niitä terveiden kontrollien raportoimiin huoliteemoihin. Tutkimuksessa oletettiin, että kipupotilaat tuottaisivat enemmän huoliajatusten sarjoja kuin terveet kontrollit sekä arvioisivat huolensa enemmän epämiellyttäväksi, sekä sen toteutumistodennäköisyyden suuremmaksi. Odotettiin, että kielteinen mieliala ja itseraportoitu ahdistuneisuus korreloisivat CI-arvoihin   Tutkimukseen osallistui 86 henkilöä. Menetelminä käytettiin CI-haastattelua ja mielialan sekä ahdistuneisuuden itsearviointilomakkeita.  Potilaat arvioivat ajankohtaisen huolenaiheensa enemmän epämiellyttäväksii kuin terveet kontrollit sekä huoliketjun lopputuloksen toteutuvan todennäköisemmin tulevaisuudessa. Ryhmissä huoliteemat painottuivat eri tavoin. Terveet kontrollit olivat ajankohtaisemmin huolestuneita psyykkisistä oireista kuin potilaat. Tuloksista ja niiden vaikutuksista tutkimukseen ja kliiniseen työhön keskustellaan.

Luuytimen vaihto lapsuusiän leukemian hoidossa: pitkäaikaisvaikutukset kognitiiviseen kyvykkyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin aikuisuudessa

Annika Kiuru1, Jari Lahti1, Katri Räikkönen-Talvitie1, Kim Vettenranta2

1Helsingin yliopisto

2HUS

Tausta: Luuytimen vaihtoa on käytetty osana lapsuusiän leukemian hoitoa jo pitkään, mutta sen pitkäaikaisvaikutuksia kognitiiviseen kyvykkyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin on tutkittu muita hoitomuotoja vähemmän. Aikuisikään asti ulottuvia seurantoja ei ole tehty juuri lainkaan. Luuytimen vaihdon läpikäyneitä ja ilman sitä hoidettuja entisiä leukemiapotilaita ei ole myöskään aiemmin verrattu keskenään.  Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroaako lapsuusiän leukemian vuoksi luuytimen vaihdon läpikäyneiden aikuisten kognitiivinen kyvykkyys ja psyykkinen hyvinvointi pelkällä solunsalpaajalääkityksellä tai solunsalpaajien lisäksi pään alueen sädetyksellä hoidetuista. Lisäksi selvitettiin vaikuttaako sairastumisesta kulunut aika kognitiiviseen kyvykkyyteen tai psyykkiseen hyvinvointiin ryhmissä eri tavoin.

Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 63 lapsena leukemiaa sairastanutta aikuista (ikä keskimäärin 28.6 vuotta), joista 29 oli läpikäynyt luuytimen vaihdon aiemman keskushermostoon suunnatun hoidon lisäksi. Verrokkiryhmän (n = 34) hoitoon ei kuulunut luuytimen vaihtoa. Kognitiivista kyvykkyyttä mitattiin seitsemällä WAIS-III:n osatestillä sekä kuudella laajasti tutkimuskäytössä olevalla toiminnanohjausta, tarkkaavaisuutta ja muistia arvioivalla tehtävällä. Psyykkistä hyvinvointia arvioitiin viidellä masennus- ja ahdistusoireita sekä traumaperäisen stressihäiriön oireita mittaavalla kyselylomakkeella. Ryhmien välisten erojen tarkastelemiseen käytettiin lineaarista ja logistista regressioanalyysiä, joissa kontrolloitiin ikä, sukupuoli ja koulutus.

Tulokset: Lapsena luuytimen vaihdon läpikäyneiden aikuisten kielellinen ja suoritusosan älykkyysosamäärä olivat 45 pistettä korkeampia kuin verrokeilla ja he raportoivat vähemmän ahdistusoireita sekä traumaperäiseen stressihäiriöön viittaavia oireita. Pidempi sairastumisesta kulunut aika vaikutti luuytimen vaihdon läpikäyneisiin kuitenkin kielteisemmin kuin verrokkeihin, ollen yhteydessä hitaampaan suoriutumisnopeuteen sekä heikommaksi arvioituun psyykkiseen hyvinvointiin.

Johtopäätökset: Luuytimen vaihto ei vaikuta lapsuusiän leukemian tavanomaisia hoitomuotoja haitallisemmalta aikuisiän kognitiivisen kyvykkyyden tai psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Lisätutkimuksia aiheesta kuitenkin tarvitaan, ja erityisesti sairastumisesta kuluneen ajan vaikutuksia tulisi tutkia tarkemmin.

Aktiivisen luontoharrastuksen hyvinvointimerkitykset

Mari Kukkamäki1

1Tampereen yliopisto

Aktiivisen vapaa-ajan käytön on esitetty olevan yhteydessä psyykkisen hyvinvointiin. Vapaa-ajan toiminta luo mahdollisuuksia etääntyä arjesta ja rentoutua. Muita tärkeitä seikkoja hyvinvoinnin kannalta ovat taitojen oppiminen, hallinnan kokemukset, itsemääräämisen lisääntyminen, merkityksellisen tekemisen tuntu sekä mieluisten asioiden jakaminen yhdessä muiden kanssa. Tämä nk. DRAMMA-malli (Newman et al. 2013) esittää tyytyväisyyden vapaa-aikaan olevan tärkein yksittäinen elämäntyytyväisyyteen vaikuttava tekijä. Tässä tekeillä olevassa mixed method-väitöstutkimuksessa on kartoitettu aktiivisen luontoharrastajaryhmän (lintujen rengastajat) luontosuhdetta, elämäntyytyväisyyttä ja koettua terveyttä sekä psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksen ensimmäisenä askeleena on tehty kysely kaikille niille lintujen rengastajille, joiden rengastuslupa on ollut aktiivinen lokakuussa 2015 (n = 691). Kysely toteutettiin e-linkkikyselynä ja paperikyselynä. Kyselyjä palautui 251 kpl (vastausprosentti 36,3%).  Tutkimusta jatketaan haastattelemalla eri vuodenaikoina muutamia kokeneita, poikkeuksellisen aktiivisia rengastajia, jotka liikkuvat luonnossa käyttäen harrastuksensa parissa lähes kaiken vapaa-aikansa. Haastatteluilla syvennetään kuvaa intensiivisen harrastuksen merkityksestä sekä motivaatiotekijöistä syvällisen harrastustoiminnan taustalla. Esityksessä tuodaan esille kyselyn pohjalta saatuja alustavia tuloksia eri-ikäisten luontoharrastajien tunnekokemusten, elämäntyytyväisyyden ja koetun terveyden yhteyksistä. Kyselyssä olleiden avointen kysymysten analyysin myötä avautuu kuva luonnon merkityksestä hyvinvoinnin lähteenä ja henkisten voimavarojen lataamisen mahdollistajana.

Ammattilaisilla ja vanhemmilla erilaiset näkökulmat lasten seksuaalikasvatukseen

Suvi Laru1, Raisa Cacciatore1, Susanne Ingman-Friberg1, Anja Saloheimo1

1Väestöliitto ry, Vanhemmuuskeskus

Tausta WHO:n standardit on eurooppalaisen asiantuntijaryhmän 2010 laatima ohjeistus kokonaisvaltaisesta seksuaalikasvatuksesta 0-6-vuotiaille. Kansainvälisistä tutkimuksista ilmenee, ettei hyvästä seksuaalikasvatuksesta ole haittaa lapselle. Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus saada tietoa erityisesti niiltä tahoilta, joiden toiminta tähtää hänen ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen.

Tavoite Selvittää ammattilaisten ja vanhempien näkemyksiä liittyen lasten seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen. Suomessa ei aikaisemmin ole tutkittu ammattilaisten tai vanhempien näkemyksiä näistä kysymyksistä.

Menetelmät Lasten seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuutta koskeva tutkimus toteutettiin anonyyminä, vapaaehtoisena verkkokyselynä ammattilaisille (2013, n=507) ja vanhemmille (2014, n=614). Tässä tutkimuksessa on analysoitu määrällisesti viisi väittämää: 1) Lasten seksuaalisuus on positiivista ja luonnollista, 2) Alle kouluikäisen lapsen seksuaalisuus vaikuttaa hänen myöhempään seksuaaliterveyteensä, 3) Jos lasten seksuaalikasvatus aloitetaan vasta koulussa, se tulee liian myöhään, 4) Lasten seksuaalisisältöiset leikit ovat normaaleja, 5) Seksuaalikasvatus häiritsee lapsen kehitystä.

Tulokset Vanhemmat korostivat ammattilaisia voimakkaammin alle kouluikäisen lasten seksuaalisuuden ja seksuaalikasvatuksen merkitystä, tärkeyttä ja myönteisyyttä. Kaikkiin kysymyksiin tuli tilastollisesti merkitsevä, vanhempien ja ammattilaisten vastausten välinen ero (p<0.001).

Johtopäätökset Kodeissa alle kouluikäisten lasten seksuaalikasvatus nähdään luontevampana osana kasvatusta. Päivähoidossa asiaan suhtaudutaan varovaisemmin. Tähän voi olla monta syytä, esimerkiksi seksuaalikasvatusohjeistuksen puuttuminen varhaiskasvatuksessa. Jatkossa kannattaa tutkia sitä, miten ammattilaiset ja vanhemmat voisivat varhaiskasvatuksen yhteydessä ottaa helpommin puheeksi lasten seksuaalikasvatuksen ja näin tukea lapsia paremmin tällä terveysalueella.

Työhyvinvoinnin tarkastelua vanhusten hoitotyössä

Kaija Suonsivu1

1Tampereen yliopisto

Työhyvinvoinnin monipuolinen tutkimus on edelleen tärkeätä henkilöstön jaksamisen edistämiseksi. Tutkimus liittyy vuosina 20092013 Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä toteutettuun vanhusten hoitotyön tutkimukseen.  Tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa tutkimuksellista tietoa siitä, mitä työhyvinvointi on lähiesimiesten näkemyksinä.  Tutkimuksessa tarkasteltava aineisto on koottu vuosina 20102011 kyselylomakkeen avointen kysymysten avulla. Tutkimus kohdistui länsisuomalaisen kaupungin hyvinvointipalveluiden laitoshoidon tuotantoalueelle, sen vuodeosastojen ja poliklinikoiden lähiesimiehiin (N= 48). Tutkimuksen näkökulma on fenomenologinen.  Aineiston analyysi pohjautuu  Colaizzin analyysiin.

Tulokset  Tuloksina tarkastellaan lähiesimiesten määrittelyjä työhyvinvoinnin ulottuvuuksista sitä kuvaavina ryhminä. Tutkimustulosten mukaan työhyvinvointi rakentuu neljästä määrittelyryhmästä.   1. Työhyvinvointi irrallisena muusta työtoiminnasta. Ryhmän jäsenet ulkoistivat oman työhyvinvoinnin edistämisensä irralliseksi toiminnaksi, joka piti mahdollistaa taloudellisin ja henkilöstöresurssein.                2. Työhyvinvointi osana työtoimintaa. Työhyvinvoinnin perusta oli työhyvinvointityö yksikössä ja se työ oli jatkuvaa vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa. Korostettiin jokaisen vastuuta omasta ja toisten jaksamisesta.   3. Työhyvinvointi sisäänrakennettuna ja yhteiseksi koettuna sekä oikeana asenteena. Jäsenistä valtaosa pyrki miettimään laaja-alaisesti työhyvinvointia suhteessa itseensä, henkilöstöönsä ja työyksikköönsä. Myös organisaatio- ja toimintaympäristötasoa he tarkastelivat sekä vahvuuksien että ongelmien kautta.     4. Työhyvinvointi tavoite- ja ideaalimallina. Sisäänrakennettu, yhteiseksi koettu työhyvinvoinnin malli edellyttää autonomisuutta, ammatillisuutta, avoimuutta, yhteistä me-henkeä ja esimiehen sekä johdon ymmärtämystä ja tukea.   Johtopäätökset  Työhyvinvointi ja pahoinvointi olivat läsnä samanaikaisesti.  Työhyvinvointi oli kokonaisvaltaista ja sen edistäminen sisältyi tiiviisti työn sisältöihin.   Henkilöstöltä ja lähiesimiehiltä odotettiin työhön ja organisaation sitoutumista, mutta henkilöstö ei ajoittain tiennyt, millainen oli muutosmyllerryksissä oleva organisaatio, johon heidän pitäisi sitoutua. Organisaation toimintastrategia, päätöksentekojärjestelmät ja toiminnan ohjaus jäivät teoreettisiksi rakennelmiksi, joiden sisältöjä lähiesimies ei välttämättä täysin tuntenut. Lähiesimiehet kokivat olevansa ainoastaan vaatimusten kohteina.

 

Työmatkaliikunnan monitasoinen edistäminen: työkalu suunnitteluun ja arviointiin

Johanna Tiilikainen1, Minna Aittasalo1

1UKK-instituutti, Tampere

Tausta: Yksilön liikuntakäyttäytymistä ohjaavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi sosiaalinen ja fyysinen ympäristö. Tuloksellisen liikunnan edistämisen lähtökohtana pidetäänkin yleisesti nk. sosioekologisia malleja, joissa edistämistoimia kohdennetaan yhtä aikaa monelle tasolle. Tampereella käynnistyi 2014 KÄPY-tutkimus, jossa monitasoista lähestymistapaa sovelletaan työmatkakävelyn ja -pyöräilyn edistämiseen. Tutkimuksessa tuotettiin toimenpidevalikko, jota työpaikat voivat hyödyntää suunnitellessaan ja toteuttaessaan oman toimintamallin työmatkaliikunnan edistämiseksi.

Tavoitteet: Kuvata toimenpidevalikko ja sen käyttö sekä ensimmäiset kokemukset sen soveltamisesta työpaikoilla.

Menetelmät: Työmatkakävelyn ja pyöräilyn monitasoiseen edistämisvalikkoon koottiin yhteensä 51 pyöräilyä tai kävelyä edistävää toimenpidettä. Niiden kokoamisessa hyödynnettiin olemassa olevaa edistämismateriaalia, aiempia tutkimuksia sekä tutkimuksessa mukana olevien työpaikkojen (n=16) alkukyselystä nousseita työntekijöiden toimenpide-ehdotuksia. Toimenpiteet jaoteltiin organisaatiotasolle (30 toimenpidettä), työyhteisötasolle (11 toimenpidettä) ja yksilötasolle (10 toimenpidettä). Työpaikkojen nimetyt työryhmät valitsevat yhdessä Käpy-tutkijan ja liikkumisen ohjauksen asiantuntijan kanssa toimenpiteitä valikon kultakin tasolta. Työpaikoista seitsemän käynnistää työmatkakävelyn ja pyöräilyn edistämistoimet syksyllä 2016 ja loput keväällä 2017.

Tulokset: Tähän mennessä kymmenen työpaikkaa on aloittanut työmatkaliikunnan suunnittelun valikkoa hyödyntäen. Keskimäärin eniten toimenpiteitä on valittu organisaatiotasolta, jossa suosituin toimenpide on ollut kävelyyn ja pyöräilyyn innostavien julisteiden hankkiminen. Työyhteisötasolla suosituimmaksi on noussut tiedottaminen pyörätelineiden ja pukukaappien sijainnista ja yksilötasolla valtakunnallisiin kampanjoihin, kuten kilometrikisa, osallistuminen.

Johtopäätökset: Tuloksellinen liikunnan edistäminen edellyttää monitasoista lähestymistapaa.Tutkimuksessa tuotettiin työpaikoille konkreettinen työkalu työmatkakävelyn ja pyöräilyn monitasoisen edistämisen suunnitteluun ja arviointiin. Kattavampi kuva valikon käytöstä ja toimenpiteiden jakautumisesta eri tasoille saadaan, kun kaikki yritykset ovat laatineet suunnitelmansa. Tutkimuksen päätyttyä valikosta saatua tietoa hyödynnetään arvioimaan toimenpiteiden määrän ja monitasoisuuden vaikutusta työmatkaliikuntaan. Työkalua muokataan käyttökokemusten perusteella syksyllä 2016 ja se julkaistaan yleiseen käyttöön keväällä 2017.