II c – Työ, palautuminen ja ympäristö

14:00–15:30 Rinnakkaissessiot II

II c) Työ, palautuminen ja ympäristö (sali 3)

Pj. Maria Törnroos

 

Improving manager compassion in organizational context An intervention study

Frank Martela1, Miia Paakkanen1, Jari Hakanen1, Anne Birgitta Pessi1, Lotta Uusitalo-Malmivaara1

1Helsingin yliopisto

Compassion has emerged as an important research topic both within psychology, and within organizational research as it has been shown that compassion can be trained, and such training has been associated with various positive outcomes including positive affect and social connectedness. We conducted the first non-meditation-based intervention study in organizations, where managers were given a 6*3 hour training course in emotion skills and compassion, and the feelings of the managers (n = 158) and their subordinates (n = 146) were measured before, after, and 6 months after the intervention. The results showed that, compared to the control group, the managers exhibited increased sense of emotional competence, reduced fear of expressing compassion, and marginally more compassionate motivation. Additionally, managerssubordinate-rated servant leadership and autonomy support improved significantly as compared to the control group. Together, the results demonstrate that compassion can be trained in organizations, and that improved compassion can make managers more supportive leaders.

Stressi ja työuupumus lypsykarjatiloilla Suomessa 

Marja Kallioniemi1, Hanna-Riitta Kymäläinen2, Janne Kaseva3

1Luonnonvarakeskus

2Helsingin yliopisto, maataloustieteiden laitos

3Luonnonvarakeskus, Tilastotieteelliset menetelmäpalvelut

Suomalainen maatalous on ollut mittavien muutosten keskellä viime vuosina. Esimerkiksi alan rakennemuutos, perheviljelmiin kohdistuva yrittäjyyspaine, ilmastonmuutos ja globaalit maailmanmarkkinat ovat lisänneet viljelijöiden haasteita.  Postikyselyn avulla määritettiin stressitekijöitä, stressiä ja työuupumusta lypsykarjatiloilla vuonna 2010. Yhteensä 265 säännöllisesti eläinten hoitotyössä työskentelevää henkilöä palautti kyselylomakkeen. Puolet maatiloista reagoi vastauspyyntöön, ja vastausprosentti oli 47 %. Vastaajien keski-ikä oli 48 vuotta ja 44 % heistä oli naisia, 56 % miehiä. Vastaajat arvioivat 18:ta annettua stressitekijää asteikolla 1 = ei lainkaan kuormittava  7 = erittäin kuormittava. Kuormittavimmiksi osoittautuivat EU:n maatalouspolitiikka (pisteytyskeskiarvo 5,41), viljelijöiden kohtelu yhteiskunnassa ja mediassa (5,08) ja maatalousalan tulevaisuus(5,04). Merkittävimmät stressitekijät siis suuntautuivat maatilan ulkopuolelta. Työuupumusta mitattiin Maslachin yleisen arviointimenetelmän avulla (MBI-GS), joka luokitteli koko vastaajaryhmän keskimäärin lievästi työuupuneeksi. Noin joka kymmenes vastaaja (9 %) oli vakavasti työuupunut. Työuupumuksen ja stressin kokeminen liittyi ongelmiin työmäärässä ja omassa terveydentilassa. Stressiin liittyivät myös heikentynyt taloudellinen tilanne ja yksinäisyys. Työuupumus liittyi lisäksi lehmien hoitamiseen parsinavetassa (pihattonavetan sijaan) ja siihen, ettei lypsykarjatila ollut mukana ns. tuotosseurannassa. Tämän palvelun avulla voi saada neuvoja maidontuotantoon, -laatuun ja -määrään liittyen. Työuupumukselta suojasi se, jos vastaaja arvioi omaan työhönsä ja elinympäristöönsä liittyvät voimavaratekijät merkityksellisiksi. Valitettavasti kysely osoitti työkuormituksen lisääntyneen lypsykarjatiloilla aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna.   Lisääntynyt työkuormitus voi aiheuttaa seurannaisvaikutuksia esimerkiksi ruuantuotannon kestävyyteen, tilojen taloudelliseen selviytymiseen ja eläinten hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan hoitaja on keskeinen eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Rakennemuutos on lisännyt yksin työskentelyä maatiloilla, mikä vaikeuttaa etenevän työuupumisen havaitsemista. Toivomme, että tuloksia hyödynnetään tilanteen parantamiseksi esimerkiksi terveydenhuollossa ja neuvonnassa. Postikyselyn tuloksia käsitellään tarkemmin Journal of Agromedicine -lehdessä.

Palautuminen työkuormituksesta lounastauoilla: puistokävelyn ja rentoutusharjoitusten yhteydet työhyvinvointiin

Marjaana Sianoja1, Christine Syrek2, Jessica de Bloom1, Kalevi Korpela1, Ulla Kinnunen1

1Tampereen yliopisto

2Universität Trier, Saksa

Työelämän kuormittavuus on kasvanut viime vuosina esimerkiksi työn aikapaineiden ja työn epävarmuuden lisääntyessä, mikä vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen. Tämän myötä työpsykologiassa on kiinnostuttu työkuormituksesta palautumisen tutkimuksesta ja erityisesti siitä, mitkä prosessit edistävät palautumista ja ylläpitävät hyvinvointia kasvavista vaatimuksista riippumatta. Aiempi tutkimus on keskittynyt ensisijaisesti vapaa-ajan, kuten iltojen ja viikonloppujen, aikaisen palautumisen tutkimiseen, kun taas palautumista työpäivän aikaisilla tauoilla ei ole juuri tutkittu. Tämän vuoksi halusimme selvittää, voidaanko palautumista edistää lounastauon aikaisilla puistokävelyillä tai rentoutusharjoituksilla. Tutkimme, onko kävely- tai rentoutusharjoituksen tekeminen lounastauolla yhteydessä työntekijöiden keskittymiskykyyn, stressiin tai väsymykseen iltapäivällä ennen töistä kotiin lähtöä. Lisäksi tutkimme, välittävätkö lounastauon aikaiset palautumiskokemukset (työstä irrottautuminen henkisesti ja lounastauosta nauttiminen) harjoitusten vaikutuksia hyvinvointiin iltapäivällä. Osallistujat olivat suomalaisia, pääosin tietotyötä tekeviä työntekijöitä seitsemästä organisaatiosta useilta eri aloilta. Kävelyryhmään (N = 51) ja rentoutusryhmään (N = 46) kuuluvia osallistujia pyydettiin suorittamaan 15-minuutin harjoitus lounastauolla päivittäin kahden viikon ajan. Lounastauon aikaisia palautumiskokemuksia ja hyvinvointia iltapäivällä mitattiin kyselyillä tiistaisin ja torstaisin yhteensä viitenä viikkona ennen interventiota, sen aikana ja sen jälkeen. Monitasomallinnuksen tulokset osoittivat, että niinä päivinä, kun työntekijät kävivät puistokävelyllä, he nauttivat lounastauostaan enemmän kuin päivinä ilman kävelyä. Tämä kokemus puolestaan välitti puistokävelyn yhteyttä iltapäivällä koettuun parempaan keskittymiskykyyn ja vähäisempään väsymykseen. Rentoutusharjoitus oli yhteydessä lisääntyneeseen työstä irrottautumisen kokemukseen lounastauolla, ja tämä kokemus välitti rentoutusharjoituksen yhteyttä parempaan keskittymiskykyyn iltapäivällä. Lisäksi rentoutusharjoitus oli suoraan yhteydessä vähäisempään väsymykseen ja stressiin iltapäivällä. Tulokset antavat tukea työpäivän aikaisten taukojen tärkeydelle työkuormituksesta palautumisen kannalta.

Health and wellbeing benefits of green environments – research in Luke

Ann Ojala1

1Natural Resources Institute Finland (Luke)

This presentation gives an overview about what is known about health and wellbeing benefits of green environments on humans based on the research in the Natural Resources Institute Finland (Luke) and its collaborators. Research has shown that being in the green environments has health and wellbeing benefits. For example, the studies in Finland and abroad have shown positive linkages between visiting green environments and self-reported indicators of general and mental health, also being in green areas reduces stress, and access to green environments promotes physical activity. Recently, the interest has moved from more general questions, such as do green areas have positive effects on human health and wellbeing, to more specific ones. For example, what kind of people gain most benefits from the green environments, how can nature be used more effectively for stress reduction in everyday life, what are the mechanisms that support stress reduction in green areas, or what type of green areas support health and wellbeing the most? These and many other questions that interest researchers in Luke and their collaborators will be discussed further in this presentation.  Studies on how human health and wellbeing is related to green environments are important for city planners and policy makers. Urbanisation is a challenge how to build cities that would support human health and wellbeing? It is important to transform research information from these studies into practice, to urban planning, management of recreation areas and nature-based tourism development, and hopefully some knowledge can be used in public health care.

Aktiivisen luontoharrastuksen hyvinvointimerkitykset

Mari Kukkamäki1

1Tampereen yliopisto

Aktiivisen vapaa-ajan käytön on esitetty olevan yhteydessä psyykkisen hyvinvointiin. Vapaa-ajan toiminta luo mahdollisuuksia etääntyä arjesta ja rentoutua. Muita tärkeitä seikkoja hyvinvoinnin kannalta ovat taitojen oppiminen, hallinnan kokemukset, itsemääräämisen lisääntyminen, merkityksellisen tekemisen tuntu sekä mieluisten asioiden jakaminen yhdessä muiden kanssa. Tämä nk. DRAMMA-malli (Newman et al. 2013) esittää tyytyväisyyden vapaa-aikaan olevan tärkein yksittäinen elämäntyytyväisyyteen vaikuttava tekijä. Tässä tekeillä olevassa mixed method-väitöstutkimuksessa on kartoitettu aktiivisen luontoharrastajaryhmän (lintujen rengastajat) luontosuhdetta, elämäntyytyväisyyttä ja koettua terveyttä sekä psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksen ensimmäisenä askeleena on tehty kysely kaikille niille lintujen rengastajille, joiden rengastuslupa on ollut aktiivinen lokakuussa 2015 (n = 691). Kysely toteutettiin e-linkkikyselynä ja paperikyselynä. Kyselyjä palautui 251 kpl (vastausprosentti 36,3%).  Tutkimusta jatketaan haastattelemalla eri vuodenaikoina muutamia kokeneita, poikkeuksellisen aktiivisia rengastajia, jotka liikkuvat luonnossa käyttäen harrastuksensa parissa lähes kaiken vapaa-aikansa. Haastatteluilla syvennetään kuvaa intensiivisen harrastuksen merkityksestä sekä motivaatiotekijöistä syvällisen harrastustoiminnan taustalla. Esityksessä tuodaan esille kyselyn pohjalta saatuja alustavia tuloksia eri-ikäisten luontoharrastajien tunnekokemusten, elämäntyytyväisyyden ja koetun terveyden yhteyksistä. Kyselyssä olleiden avointen kysymysten analyysin myötä avautuu kuva luonnon merkityksestä hyvinvoinnin lähteenä ja henkisten voimavarojen lataamisen mahdollistajana.