II a – Kouluhyvinvointi

14:00–15:30 Rinnakkaissessiot II

II a) Kouluhyvinvointi (sali 1)

Pj. Päivi Santalahti

 

Lasten mielenterveys- ja psykososiaaliset ongelmat ovat yleisiä. Ne voivat haitata oppimista, lapsen myönteistä kehitystä ja johtaa huonompaan terveyteen. Pahimmillaan ne altistavat syrjäytymiskehitykselle.  Lapsen mielenterveys kehittyy hänen normaaleissa ympäristöissään, joihin perheen lisäksi kuuluvat varhaiskasvatus ja koulu. Näissä ympäristöissä  lasten ja nuorten mielenterveyteen voidaan parhaiten vaikuttaa. Tällä hetkellä kouluissa käyttöönotettavaksi tarkoitettujen mielenterveyden edistämisen menetelmien kehittämisessä, tutkimisessa ja käyttöönotossa on meneillään aktiivinen vaihe ja tutkimuksia on menossa useita. Koulu on ympäristönä otollinen interventiotutkimuksille, sillä koulu tavoittaa koko ikäluokan, lisäksi sen toiminta on valmiiksi strukturoitua ja opetussuunnitelmin ohjattua. Parhaimmillaan kouluun juurrutetut mielenterveyden edistämisen käytännöt voivat siten olla kattavia, ennaltaehkäiseviä ja kustannustehokkaita. Keskeistä uusien menetelmien käyttöönottamisessa on, että niiden mahdolliset hyödyt ja haitat on arvioitu luotettavasti ja että ne implementoidaan huolellisesti.

Symposiumin tarkoituksena on koota yhteen mielenterveyden edistämiseen tähtääviä kouluinterventiotutkimuksia ja niiden parissa työskenteleviä tutkijoita, jakaa kokemuksia, oppia toisilta ja pohtia mahdollisia synergiaetuja. Symposiumissa keskitytään erityisesti satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin (RCT). Yleisenä tavoitteena symposiumilla on saada aikaan keskustelua siitä, miten ja minkälaisilla psykososiaalisilla kouluinterventiolla voidaan saada aikaan tuloksia lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi.

Tietoisuustaitoharjoitteiden vaikuttavuus koululaisten hyvinvointiin

Salla-Maarit Volanen1

1Folkhälsanin tutkimuskeskus & Helsingin yliopisto

Terve Oppiva Mieli (TOM) -tutkimushanke on Suomen ensimmäinen tietoisuustaitoharjoitteiden ja tavallisten rentoutusharjoitteiden vaikuttavuutta suomalaisten peruskoululaisten parissa vertaileva ja kartoittava hanke.

Datan keruu on alkanut keväällä 2014, ja kesään 2016 mennessä data on lähes kokonaisuudessaan kerätty käsittäen 3 000 suomen- ja ruotsinkielistä oppilasta, heidän vanhempansa ja opettajansa eri puolilta Suomea (vuosiluokat 6.-9.). TOM on satunnaistettu kontrolloitu koe, jossa on kolme tutkittavien ryhmää: koe- ja kontrolliryhmä sekä 0-ryhmä. Interventioryhmä on saanut yhdeksän viikon ajan, kerran viikossa noin tunnin kerrallaan, tietoisuustaito-opetusta, kontrolliryhmän saadessa nk. tavallista rentoutusopetusta. 0-ryhmä ei tässä vaiheessa tutkimusta ole saanut mitään opetusta, täyttänyt ainoastaan tutkimuslomakkeet. Mittauspisteitä on kolme: alkumittaus, keskivälin mittaus, loppumittaus, lisäksi on suoritettu 6 kk ja 12 kk seurannat ja mahdollisesti tehdään myöhempi linkkaus rekistereihin. Myös objektiivisia neuropsykologisia ja psykofysiologisia mittauksia (N=131) on ennen ja jälkeen intervention ja 6 kk seurantana  osajoukolle.

Tulosten analyysi alkaa elokuussa 2016, ja terveyspsykologian päivillä esitetään kyseisen tutkimuksen ensimmäiset analysoidut tulokset päämuuttujien eli resilienssin, mielenterveyden ja hyvinvoinnin suhteen.

Kahden mindfulness-intervention vertailu toisen asteen opiskelijoilla

Oskari Lahtinen1

1Turun yliopisto

Tausta: Mindfulness-interventioiden tiedetään saavan aikaan monenlaisia terveyshyötyjä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Aivan äskettäin on alettu selvittää interventioiden tuomista osaksi koulujen arkea – Suomi on alalla kansainvälinen pioneeri.

Tavoitteet: Tutkimuksessa pilotoitiin toisen asteen opiskelijoilla (n=77) Tietoinen hyvinvointi -verkkokurssi, jota kokeillaan osana laajaa Turun yliopiston kehittämää Opintokamu-hyvinvointiohjelmaa toisen asteen oppilaitoksissa. TH-kurssin vaikutusta stressiin, masennukseen, ahdistuneisuuteen, vitkasteluun, empatiaan, myötätuntoon, narsismiin sekä kiusaamiseen ja vertailukohtana käytettiin tunnetumpaa luokkaperustaista .b-interventiota sekä passiivikontrollia.

Menetelmät: Osa tutkittavista (n=28) satunnaistettiin TH-kurssille, osa kävi (n=25) .b-luokkaperusteisen mindfulness-intervention ja osa satunnaistettiin passiivikontrolleiksi (n=24). Outcomeja tutkittiin kyselymittareilla ennen ja jälkeen (kurssit kestivät 9 vk) interventioiden.

Tulokset: Vapaaehtoisotoksessa tapahtui huomattavaa katoa (lopullinen n=48) erityisesti .b:n osallistujissa (12 ei osallistunut tai keskeytti). TH-kurssi vähensi vitkastelua (vs .b: d = .69 [.47, .86] (p = .01)) ja mahdollisesti stressiä (d = .24 [-.25, .67] vs. passiivikontrolli). .b mahdollisesti vähensi ahdistuneisuutta sekä masentuneisuutta TH-kurssia (d = .68 ja .62 (p = .07 ja .10)) sekä passiivikontrollia (d =.52 ja .66 (p =.20 ja .07)) tehokkaammin.   Johtopäätökset: Pieni lopullinen otoskoko luo aihetta varovaisuudelle päätelmissä, mutta kokonaisuudessaan tutkimus viittaa opiskelijapopulaatioilla toteutettavien mindfulness-interventioiden potentiaaliin hyvinvoinnin lisäämisessä. TH-kurssi oli erityisen tehokas vitkastelun lievittäjä, .b masennuksen.

Yhteispeli-kouluinterventio-ohjelman vaikuttavuus lasten sosioemotionaalisiin taitoihin 18 kuukauden seurannassa

Olli Kiviruusu1 ja Päivi Santalahti1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tausta: Yhteispeli on universaali kouluinterventio-ohjelma, jonka tavoitteena on edistää alakoululaisten sosioemotionaalisia taitoja. Se perustuu kokonaisvaltaiseen koulun kehittämisen lähestymistapaan (ns. whole school approach). Interventio-ohjelman keskeisiä implementoijia ovat opettajat, jotka toteuttavat luokissaan ohjelman mukaisia menetelmiä ja työtapoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida Yhteispeli-ohjelman vaikuttavuutta lasten sosioemotionaalisten taitojen edistämisessä.

Menetelmät: Vaikuttavuustutkimus toteutettiin klusteroituna satunnaistettuna kontrollitutkimuksena 79 peruskoulussa, joista 40 oli interventio- ja 39 kontrollikouluja. Tutkimuksessa oli mukana 3846 lasta 1.-3. luokka-asteilta. Intervention vaikuttavuutta varten opettajat ja vanhemmat arvioivat lapset Vahvuuksien ja vaikeuksien (SDQ) – sekä Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -mittareilla tutkimuksen lähtötilanteessa sekä 18 kuukauden seurantavaiheessa.

Tulokset: Sosioemotionaaliset taidot paranivat ja psykologiset ongelmat vähenivät koko aineiston tasolla seuranta-aikana. Yhteispeli-interventio-ohjelmaan kuuluneet oppilaat eivät kuitenkaan eronneet näiden muutosten suhteen kontrollikoulujen oppilaista, joten interventiolla ei havaittu vaikuttavuutta keskeisissä tulosmuuttujissa 18 kuukauden seurannassa. Kun analyysissa huomioitiin intervention toteutumisen taso, vaikuttavuutta havaittiin yhteistyötaitojen ja empatian osalta ryhmässä, joka sai interventiota interventio-ohjelman suositusten mukaisella tasolla, kun taas ryhmä, jolle interventio toteutui tätä alemmalla tasolla (so. pieni altisteen määrä), ei eronnut kontrolliryhmästä näiden tekijöiden suhteen. Tämä intervention vaikuttavuus suositellulla implementoinnin tasolla havaittiin vain opettajan raportoimissa sosioemotionaalisten taitojen muuttujissa; vanhempien raportoimana vaikuttavuutta ei havaittu näin tarkasteltuna.

Johtopäätökset: Yhteispeli-interventio-ohjelman ei havaittu olevan vaikuttava lasten sosioemotionaalisten taitojen edistämisessä 18 kuukauden seuranta-aikana. Yksi keskeinen tähän tulokseen vaikuttava tekijä on todennäköisesti intervention toteutumisessa havaittu vaihtelu: suuri osa opettajista ei pystynyt toteuttamaan ohjelmaa ohjelman kuvaaman tavoitetason mukaisesti. Tärkeä lisätarkastelujen kohde tulevatkin olemaan ne tekijät, jotka vaikuttavat intervention toteutumiseen ja sen esteisiin. Myös ohjelman eri menetelmien ja työkalujen keskinäinen vertailu voi tuoda tähän lisävalaistusta.

Oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen tukeminen Aggression portaat – intervention avulla

Jaana Hintikka1

1Turun yliopisto

Väitöstutkimuksessani selvitin, voidaanko oppilaiden sosioemotionaalista kompetenssia ja erityisesti tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyä tukea opettamalla oppilaille säännöllisesti ja johdonmukaisesti tunne- ja itsesäätelytaitoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli Rose-Krasnorin (1997) mukailtu malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista.

Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella sijaitsevan erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, jotka oli siirretty erityisopetukseen sosioemotionaalisten vaikeuksiensa vuoksi. Pienessä opetusryhmässä he saivat erityistä pedagogista tukea. Kontrolliryhmäläiset (N=26) olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Interventioryhmäläiset saivat kolmen lukuvuoden ajan tunne- ja itsesäätelytaitoihin liittyvää opetusta, joka perustui Aggression portaat -opetusmateriaaliin. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet kyseistä opetusta.

Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2010-2012. Sekä oppilaille että opettajille laadittujen kyselyiden ja oppilaiden kirjoittamien väkivalta-aiheisten tekstien avulla selvitettiin oppilaiden tunteiden kokemisen ja ilmaisemisen ja tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn muuttumista tutkimusjakson aikana sekä oppilaiden ajatuksia väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaat ja opettajat arvioivat oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen oppimista, tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä ja opettajat interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta.

Saadut tutkimustulokset osoittavat interventioryhmäläisten hyötyneen Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmäläisten väkivallan vastainen asenne lisääntyi, mikä näkyi kontrolliryhmäläisiä myönteisempänä suhtautumisena väkivaltapelien ikärajoihin ja hyvin kielteisenä suhtautumisena toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon. Interventioryhmäläisten kirjoituksissa näkyi opetettuja teemoja ja he toivat esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

ProKoulu – käyttäytymisongelmien ennaltaehkäisy koulussa

Hannu Savolainen1 ja Vesa Närhi2

1Jyväskylän yliopisto

2Itä-Suomen yliopisto ja Niilo Mäki Instituutti

Käyttäytymisongelmat ovat vakava haaste sekä opettajien että oppilaiden hyvinvoinnille suomalaisissa kouluissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ongelmiin voidaan vaikuttaa systemaattisella lasten toivottavaa käyttäytymistä tukevalla koko koulun kattavalla toimintaohjelmalla (School Wide Positive Behavior Intervention and Support). Toimiva tukijärjestelmä sisältää kaikille suunnattua yleistä tukea sekä tehokkaampia yksilöllisesti suunniteltuja tukitoimia.

ProKoulu tutkimushanke on kehittänyt tällaisen tukijärjestelmän suomalaisille kouluille ja sen toimivuutta ja vaikuttavuutta on testattu satunnaistetulla viivästetyllä koeasetelmalla. Tutkimuksessa on mukana 60 alakoulua, joista pieni osa on yhtenäiskouluja. Toisella ryhmällä kouluntasoinen interventio alkoi 2013 ja toisella 2014. Koulut toteuttavat projektin kouluttamien ohjaajien tukemana yhdeksän askeleen toimintaohjelman, jossa rakennetaan kullekin koululle oma toimintamalli, joka perustuu yhteisesti sovittuihin periaatteisiin ja projektin tuottamiin materiaaleihin. Intervention keskeisinä elementteinä ovat yhteisesti sovitut käyttäytymisodotukset koulun kaikkiin tilanteisiin, käyttäytymisodotusten opettaminen ja oppimisen vahvistaminen positiivisen palautteen avulla. Koulun edistymistä toimintaohjelman toteuttamisessa sekä toiminnan vaikuttavuutta on arvioitu kaksi kertaa lukuvuodessa tehdyillä kyselyillä.

Alustavat tulokset osoittavat, että interventio vaikuttaa käyttäytymisongelmien vähenemiseen. Koulujen välinen vaihtelu edistymisessä on kuitenkin suurta mikä selittynee ainakin vaihtelulla ohjelman toteutuksen edistymisessä, sekä kouluissa tapahtuvilla muilla suurilla muutoksilla (opettajien vaihtuvuus, koulujen lakkauttamiset / yhdistämiset jne.).

Havainnot tukevat aiempia tutkimustuloksia siitä, että käyttäytymisen ohjaaminen ennaltaehkäisevästi ja toivottavasta käyttäytymisestä saadun positiivisen palautteen avulla on tehokas tukikeino, huomattavasti parempi kuin perinteiset rangaistukset. Tuki on tehokasta kun se on johdonmukaista ja tähän päästään parhaiten kun kaikki koulun aikuiset ovat sitoutuneita yhteisesti laaditun toimintaohjelman toteuttamiseen. Vaikuttaa myös siltä, että hyvä yleinen tuki auttaa kohdistamaan tehostetummat tukitoimet niille oppilaille jotka sitä eniten tarvitsevat ja näin myös intensiivisemmän tuen vaikuttavuus parantunee