I b – Mielen hyvinvointi

11:30-13:00 Rinnakkaissessiot I

I b) Mielen hyvinvointi (sali 2)

Pj. Kirsi Honkalampi

 

Nuorten itsemurhien ja itsetuhoisuuden ehkäisy

Ulla Korpilahti1 & Timo Partonen1

1Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Itsemurhat ovat tapaturmien ohella 1524-vuotiailla nuorilla Suomessa edelleen yksi yleisimmistä kuolemansyistä. Suomalaisnuorten itsemurhayritys on useimmiten myrkytys. Tytöillä on tilastoituja itsemurhayrityksiä poikia enemmän, mutta itsemurhakuolleisuus on pojilla suurempaa. Vuosina 2012-2014 nuorten 1524-vuotiaiden poikien itsemurhakuolleisuus oli 24,2 (100 000 henkeä kohti) ja tyttöjen 9,3 (THL:n tapaturmatietokanta ja Tilastokeskuksen kuolemansyytilasto). Vakavia ja toistuvia itsemurha-ajatuksia on noin reilulla kymmenesosalla suomalaisnuorista ja arviolta 3-5 prosenttia on yrittänyt itsemurhaa. Perheeseen tai muihin läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät ihmissuhdeongelmat ja erityisesti psykiatriset häiriöt ovat nuorella itsemurhan riskitekijöitä. Etenkin mielialahäiriöillä, päihteiden käytöllä ja aiemmilla itsemurhayrityksillä on yhteys nuorten itsemurhiin. Vanhemmuuden varhainen tuki ja eroperheiden tukeminen sekä masennukseen ja alkoholin käyttöön kohdistuvat ehkäisevät keinot tukevat itsetuhoisuuden ehkäisyä. Suomessa itsemurhien ehkäisy onkin jo pitempään ajateltu sisällytettäväksi osaksi laajempaa terveyden edistämistä ja alkoholihaittojen vähentämistä sekä integroitujen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä. Ehkäisevien palvelujen riittävyys ja toimivuus ovat itsemurhien ehkäisylle tärkeitä. Saumaton yhteistyö palvelujen saatavuudessa ei vielä valtakunnallisesti toteudu toivotulla tavalla (STM 2014). Masennuksen hoidossa ja itsetuhoisen käyttäytymisen ehkäisyssä tulee ottaa huomioon nuorelle annettava sosiaalinen tuki ja alkoholin ja muiden päihteiden käyttö. Kiusaamisen, syrjäytymisen ja osattomuuden kokemusta ehkäisevää työtä on tärkeä tukea. Etenkin usein toistuva kiusaaminen lisää merkittävästi itsensä vahingoittamista sekä itsetuhoisuutta nuorilla. Itsemurhayrityksen jälkeen jatkohoidon huolellinen suunnittelu ja seuranta ovat elintärkeitä. Tapahtuman taustojen ja tukiverkostojen selvittäminen sekä nuoren oma näkemys tilanteestaan antavat tähän edellytyksiä. Median raportoinnin itsemurhayrityksistä ja itsemurhista tulee noudattaa eettisiä periaatteita. Uutisoinnissa vaarana on itsetuhoisen käyttäytymisen lisääntyminen etenkin nuorten ja masentuneiden henkilöiden kohdalla. Maltillinen uutisointitapa voi sitä vastoin johtaa itsemurhakuolleisuuden pienentymiseen.

 

Millaista on miellyttävä keskustelu naisille, miehille, Asperger-henkilöille?

Melisa Stevanovic1

1Helsingin yliopisto

Tausta: Interpersoonallisen teorian mukaan ihmisten vuorovaikutustoiminnan piirteitä voidaan kuvata kahden dimension, affiliaation ja dominanssin, avulla. Nämä ilmentävät ihmisen perustarpeita: tarvetta liittyä yhteen ja tarvetta toimia. Teorian mukaan miellyttävä vuorovaikutuskokemus liittyy vuorovaikutuksen komplementaarisuuteen affiliaatio-dimensiolla ilmenevään samanlaisuuteen (ihmiset ovat samassa määrin ystävällisiä toisilleen) sekä dominanssi-dimensiolla ilmenevään vastakkaisuuteen (toisen dominoidessa toinen alistuu). Sadlerin joystick-menetelmässä komplementaarisuutta voidaan tarkastella keskusteluvuorovaikutuksessa hetki hetkeltä etenevänä ilmiönä: affiliaatiosynkroniana ja dominanssikoordinaationa, mikä auttaa lisäämään ymmärrystä niistä paikallisista piirteitä, joista miellyttävä keskusteluvuorovaikutus muodostuu.

Tavoitteet: Tutkimme dyadisia keskusteluja (n=26), joiden osallistujat ovat neurotyypillisiä naisia (n=7) tai miehiä (n=9), tai joiden toinen osapuoli on neurotyypillinen henkilö ja toisella on Aspergerin oireyhtymä (n=10). Tavoitteemme on selvittää eroavatko eri dyadityypit toisistaan (1) affiliaatiosynkronian ja dominanssikoordinaation osalta sekä (2) sen osalta, millaisena affiliaatiosynkronia ja dominanssikoordinaatio koetaan.

Menetelmät: Sadlerin joystick-menetelmässä henkilö katsoo videotallennettua vuorovaikutusaineistoa arvioiden kunkin vuorovaikutuksen osallistujan toimintaa ja siirtäen joystickin asemaa affiliaation ja dominanssin muodostamassa nelikentässä. Tietokone tallentaa joystickin sijainnit säännöllisin väliajoin (3 krt/s), ja näin syntyneitä aikasarjoja analysoidaan myöhemmin suhteessa toinen toisiinsa erilaisin laskennallisin menetelmin. Osallistujien vuorovaikutuskokemusten tarkastelussa hyödynnämme heidän täyttämiään taustakyselylomakkeita.

Tulokset: Nais- ja miesdyadit eivät eronneet toisistaan affiliaatiosynkronian ja dominanssikoordinaationsa suhteen, vaan ainoastaan siinä, kuinka komplementaarisuus koettiin: miesdyadeissa sekä affiliaatiosynkronia että dominanssikoordinaatio olivat positiivisessa yhteydessä myönteiseen vuorovaikutuskokemukseen, kun taas naisdyadeissa yhteys oli negatiivinen. Dominanssikoordinaatio koettiin kuitenkin kaikkein miellyttävimmäksi Asperger-miesten ja neurotyypillisten miesten muodostamissa dyadeissa.   Johtopäätökset: Tulokset osoittavat, että vuorovaikutusilmiöiden kokemisessa on suurempia eroja erityyppisten dyadien välillä kuin interpersoonallinen teoria antaa olettaa. Tulokset ovat tärkeitä erityisesti pyrittäessä ymmärtämään ja auttamaan vuorovaikutusongelmista kärsiviä ihmisryhmiä.

Follow-up of young migrants mental health

Jaana Minkkinen1

1Tampereen yliopisto

Background: The current societal issue is that of integration of migrants and their descendants into Finnish society. Employment and education are central to the integration process making migrants more active participants in society. Mental health is important issue connecting to ability to study and work, however, there has been scant attention to young migrants mental health so far. The aim was to compare whether migrant and national youth differ in mental health in the beginning of lower secondary education (age 12-13 yrs.) and in the end of it (age 15-16 yrs.).

Methods: The longitudinal data was gathered in the Helsinki Metropolitan area 2011 and 2014 (7th and 9th grade). The total number of participants in the 9th grade was 9078 students including 1,9 % of the students with Russian (n=174), 1,4 % Estonian (n=123), and 1,4 %  Somali home language (self-reported by students). Externalizing and internalizing problems behavior were assessed by students using Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ). Chi-square and T-test statistics allowed to examine the differences between the groups of foreign and domestic home languages.

Results: Migrant boys had internalizing problems more than boys with domestic home languages in the 7th grade (p=.016). In the 9th grade, migrant girls had internalizing problems more than girls with domestic home languages (p=.033) and migrant boys had higher level of total difficulties score in SDQ comparing to boys with domestic home languages (p=.028). §

Conclusions: Migrant and national youth differ in mental health. Special support given to young migrants with a heightened level of mental health problems should be considered.

Vanhempien mielenterveyshäiriöt, kasvatusasenteet ja jälkeläisten masentuneisuus

Kia Gluschkoff1, Liisa Keltikangas-Järvinen1, Laura Pulkki-Råback1, Markus Jokela1, Jorma Viikari2, Olli Raitakari2, Mirka Hintsanen3

1Helsingin yliopisto

2Turun yliopisto

3Oulun yliopisto

Sekä vanhempien mielenterveyshäiriöiden että vihamielisten kasvatusasenteiden on osoitettu ennustavan kohonnutta riskiä jälkeläisten masentuneisuudelle. Toistaiseksi ei kuitenkaan vielä tunneta riittävän hyvin sitä, millainen yhdysvaikutus näillä tekijöillä on jälkeläisten masentuneisuuteen yli ajan nuoruudesta aikuisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tätä yhdysvaikutusta seuraamalla kuutta suomalaista ikäkohorttia 32 vuoden ajan. Tutkittavat (N=2122) olivat ensimmäisessä mittauksessa, vuonna 1980, 3- 6-, 9-, 12-, 15- tai 18-vuotiaita. Tutkittavien vanhemmilta kerättiin tietoa tutkimuksen alussa (vuosina 19801983) heidän vihamielisistä kasvatusasenteistaan (suvaitsemattomuus ja emotionaalinen etäisyys) sekä siitä, olivatko he kärsineet mielenterveyshäiriöistä jossain vaiheessa elämäänsä. Tutkittavat raportoivat masennusoireensa viitenä mittauskertana (vuosina 19922012) ollessaan 1550 vuoden ikäisiä. Aineiston analysoimisessa hyödynnettiin toistettujen mittausten monitasomallinnusta. Tulokset osoittivat, että vaikka keskimäärin tutkittavien masentuneisuus väheni nuoruudesta aikuisuuteen, niillä tutkittavilla, joiden vanhemmilla oli sekä mielenterveyshäiriöhistoriaa että suvaitsemattomat kasvatusasenteet, masentuneisuus lisääntyi varhaisaikuisuudesta alkaen. Sen sijaan ne tutkittavat, joiden vanhemmilla oli mielenterveyshäiriöhistoriaa mutta suvaitsevat kasvatusasenteet, masentuneisuus väheni keskimääräistä nopeammin tutkittavien kasvaessa aikuisikään. Vanhempien emotionaalisella etäisyydellä ja mielenterveyshäiriöhistorialla ei ollut vastaavaa yhdysvaikutusta jälkeläisten masentuneisuuteen. Kokonaisuudessaan tulokset tukevat ajatusta siitä, että kasvuympäristön ominaisuudet, kuten vanhempien kasvatusasenteet, saattavat vaikuttaa voimakkaammin lapsiin, joiden vanhemmat ovat kärsineet mielenterveyshäiriöistä. Suvaitsemattomuus lasta kohtaan voi olla erityisen haitallista perheissä, joissa lapsella on kohonnut riski masentuneisuuden kehittymiselle vanhempien mielenterveyshäiriöhistorian takia. Suvaitsevainen kasvatus voi vastaavasti hyödyttää etenkin niitä lapsia, joiden vanhemmilla on ollut mielenterveyshäiriöitä. Mielenterveyshäiriöistä kärsiviä tai kärsineitä vanhempia tulisi tukea suvaitsevuuteen kasvatusasenteissaan jälkeläisten masentuneisuuden varhaisessa ennaltaehkäisyssä.

Voimavarasuuntautunut vuorovaikutus kliinisessä mielenterveystyössä

Elina Weiste1

1Helsingin yliopisto

Tausta ja tavoitteet: Hoitosuhde on keskeinen hoidon tuloksellisuuteen vaikuttava tekijä mielenterveystyössä. Asiakkaan ja terapeutin välisen positiivisen siteen sekä asiakkaan voimavarat huomioivan ja onnistumisen kokemuksiin suuntaavan vuorovaikutuksen on todettu olevan keskeisiä näyttöön perustuvaan suhdetyöskentelyyn liittyviä tekijöitä.  Kuitenkaan tietoa siitä miten nämä tekijät näyttäytyvät todellisissa mielenterveystyön palvelukohtaamisissa ei juuri ole. Esityksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä voimavarasuuntautuneesta työskentelystä analysoimalla tosiasiallisia vuorovaikutuskäytänteitä, joita mielenterveystyön ammattilaiset käyttävät kliinisessä työssä.

Menetelmät: 15 psykiatrian poliklinikoilla nauhoitettua vastuuhoitajakeskustelua analysoitiin käyttäen keskustelunanalyysiä.

Tulokset: Aineistossa tunnistettiin kahdenlaisia voimavarasuuntautuneita vuoroja. 1) Kun asiakkaat itse kuvasivat kokemuksiaan positiivisessa valossa, tuoden esille esimerkiksi toimijuuttaan tai kyvykkyyttään, ammattilaiset antoivat positiivista palautetta ja kannustivat positiivisen näkökulman ottamisessa. Näin asiakkaan onnistumiset ja niistä tehdyt myönteiset huomiot tulivat eksplisiittisesti keskustelun kohteeksi. 2) Ammattilaiset pyrkivät nostamaan positiivisen näkökulman esille myös silloin kun asiakas itse pitäytyi vaikeuksien kuvaamisessa. Tällainen näkökulmanmuutos oli usein vuorovaikutuksellisesti haasteellinen, eivätkä asiakkaat monesti seuraavassa puheenvuorossaan tehneet odotettua muutosta. Näkökulmanmuutoksen onnistumisessa auttoi muutoksen pohjustaminen aiemmilla myönteisillä huomioilla sekä vuorovaikutuksen sopeuttaminen asiakkaan tunneilmaisuihin.

Johtopäätökset: Voimavarasuuntautunut työskentely toteutuu vuorovaikutuksellisina tekoina asiakkaan ja ammattilaisen välisessä suhteessa. Ammattilaisten vuorovaikutuksellisilla valinnoilla on keskeinen merkitys voimavarasuuntautuneeseen työskentelyyn tähtäävien interventioiden onnistumiselle. Tietoisuus näistä valinnoista on tärkeää ammatillisen kehittymisen näkökulmasta.