I a – Elintapamuutosinterventiot

11:30-13:00 Rinnakkaissessiot I

I a) Elintapamuutosinterventiot (sali 1)

Pj. Marja Kinnunen

 

Movement as Medicine for Cardiovascular Disease Prevention: Pilot Feasibility Study of Two Behaviour Change Interventions Delivered in Primary Care

Keegan Knittle1,2, Leah Avery2, Sarah Charman2, Sophie O’Connell2,3,  Falko Sniehotta2, Mike Trenell2

1University of Helsinki

2Newcastle University, UK

3University Hospitals of Leicester,

Objectives: Cardiovascular disease (CVD) is a leading cause of death, and physical activity (PA) can improve CVD risk factors.  Common approaches to PA promotion in primary care (e.g. unsolicited advice giving, PA prescription) do not result in lasting behavioural changes.  This study assessed the feasibility and acceptability of Movement as Medicine (MaM), a suite of two theory-based behavioural interventions – one for patients and one for healthcare professionals (HCPs) – to promote PA in primary care.

Methods: This single-group study tested MaM in 3 primary healthcare practices in Northeast England.  Fifteen HCPs completed an online course in PA counselling and motivational interviewing techniques. After the course, HCPs delivered behaviour change consultations to patients with increased CVD risk (n=84). Patients subsequently received access to online behaviour change tools informed by self-determination and self-regulation theories.  Outcomes were assessed at baseline and 3 months.

Results: HCP counselling skills improved following the online course. Patient intentions for PA significantly increased from baseline to 3 months.  Small changes in subjective and objective PA were also observed.  47% of patients used the online behaviour change tools.

Conclusions: The MaM intervention was acceptable to HCPs and patients, although patient uptake was low. This study provides initial evidence for the feasibility of combining motivational and volitional interventions to promote PA in primary care settings.  It also identifies a number of ways to improve MaM before further testing, including addressing HCP misconceptions about the patient intervention, usability issues with the online tools, and recruitment/retention.

Examining relationships between behaviour change technique enactment, self-determined motivation and objectively measured physical activity

Matti Heino1

1University of Helsinki

Background: Although use of Behaviour Change Techniques (BCTs) is assumed to be key to changing behavior, surprisingly few studies have assessed participants’ actual use of BCTs in and outside of interventions. Individuals can use BCTs to manage their motivation (e.g. think about benefits) and self-regulate their behaviour (e.g. self-monitoring). Furthermore, self-determined motivation and other factors potentially predicting uptake of BCTs should be identified. This study aimed to assess the associations between motivational variables from self-determination theory, enactment of motivational and self-regulatory BCTs, and objectively measured physical activity (PA).

Methods: During the baseline measurements of a randomized trial (Let’s Move It), among students in vocational schools (n=442, 30% female, Md age=17), self-determined motivation and BCT use were assessed in an electronic survey. PA was measured objectively over the following 7-day period. In addition to frequentist methods, correlations and regression analyses were examined using Bayes Factors to quantify their evidential value.

Results: Autonomous motivation was associated with use of both self-regulatory and motivational BCTs (CI95 for r=.40-.73, Log(BF10)=27.61-88.23). Correlations between BCT use and controlled motivation were also positive but smaller (CI95 for r=.05-.26, BF10=5.62-41.59). Motivational BCT use correlated with self-regulatory BCT use (CI95 for r=0.40-.68, Log(BF10)=27.57-116.59). BCT use predicted objectively measured PA (CI95 for r=0.17-0.76, Log(BF10)=4.28-6.58).

Discussion: Our results suggest that enhancing self-determined motivation may be important in promoting BCT use. These preliminary results imply that assessing participants’ use of BCTs is feasible and may aid researchers in understanding how interventions work.

Kokemusasiantuntijan ohjaamat elämäntapainterventiot

Mari Punna1, Kirsti Kasila1, Tarja Kettunen1

1Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto 

Tausta: Elämäntapaohjauksen kehittämistarpeeseen on vastattu muun muassa hyödyntämällä elämäntapainterventioissa maallikkotaustaisia, tehtävään koulutettuja vertaisia eli kokemusasiantuntijoita. Kokemusasiantuntijaksi sanotaan henkilöä, jolla on omakohtainen kokemus pitkäaikaissairaudesta ja sen omahoidosta. Hänen kulttuuritaustansa on usein samanlainen ohjaukseen osallistuvien henkilöiden kanssa.  Aikaisempia systemaattisia katsauksia aiheesta on tehty vain vähän ja ohjauksen vaikutuksista omahoitoon tarvitaan lisää tietoa.

Tavoite: Tutkia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla kokemusasiantuntijan ohjaamia diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien omahoitoa edistäviä elämäntapainterventioita.

Menetelmät: Tutkimusaineistoa haettiin viidestä tietokannasta, jotka olivat Cochrane, MEDLINE, CINAHL, PsycINFO ja Web of Science. Haut toteutettiin joulukuun 2015 ja tammikuun 2016 aikana. Sisäänottokriteereinä olivat (1) kokemusasiantuntijan (engl. lay health worker, lay advisor, community health worker) ohjaama elämäntapainterventio diabetesta tai sydän- ja verisuonitautia sairastaville tai niiden riskissä oleville, (2) tutkimus julkaistu vuosina 2010-15 ja sen tuloksissa kuvataan osallistujien omahoitoa, (3) interventio suunnattu aikuisille ja on terveydenhuollon tai vastaavan toteuttama ja (4) tutkimusasetelmana on RCT tai trial-tutkimus. Haku tuotti 1120 viitettä, joista sisäänottokriteerit täyttäviä kokotekstejä oli 40. Aineistoon valittujen artikkelien laatu arvioitiin kolmen tutkijan toimesta. Tutkimusaineisto koodattiin systemaattisesti ja analysoitiin sisällönanalyysillä.

Tulokset: Suurin osa tutkimuksista käsitteli diabetesta (n=29), osa sydän- ja verisuonitauteja (n=8) ja pieni osa sydän- ja verisuonitautiriskiä (n=3). Esityksessä kerrottavat tulokset koostuvat mm. kokemusasiantuntijoiden koulutuksen ja tehtävien sekä interventioiden toteutuksen kuvauksesta. Esityksessä kuvataan interventioissa käytetyt menetelmät ja käyttäytymismuutostekniikat. Omahoidossa tapahtuneita muutoksia tarkastellaan suhteessa interventioiden sisältöihin.

Johtopäätökset: Kokemusasiantuntijoiden ohjaamia elämäntapainterventioita on sekä toteutettu että tieteellisesti tutkittu. Tämän systemaattinen katsaus tuo lisää tietoa kokemusasiantuntijuudesta sekä kokemusasiantuntijoiden ohjaamista elämäntapainterventioista. Tuloksia voidaan hyödyntää vastaavien interventioiden suunnittelussa ja arvioinnissa.

Interventioiden vaikutus rinta- ja kohdunkaulansyövän seulontaan osallistumiseen

Sanni Helander1, Sirpa Heinävaara1, Tytti Sarkeala1, Nea Malila2

1Joukkotarkastusrekisteri, Suomen Syöpärekisteri

2Suomen Syöpärekisteri

Tausta. Suomessa naiset kutsutaan sekä rintasyövän että kohdunkaulansyövän seulontaan sinä vuonna, kun he täyttävät 60 vuotta. Puolet naisista, jotka asuvat suolistosyöpää seulovissa kunnissa, kutsutaan lisäksi tähän kolmanteen syöpäseulontaan saman kalenterivuoden aikana. Tiheästi saadut kutsut eri seulontoihin voivat vaikuttaa osallistumiskäyttäytymiseen eri tavoin kuin vastaavat kutsut useamman vuoden aikana. Myös ylimääräisillä tutkimusinterventioilla voi olla vaikutusta syöpäseulontaan osallistumiseen. Edellisenä vuonna toteutettu elintapakysely laski suolistosyövän seulontaan osallistumista Suomessa vuonna 2011.

Tavoitteet. Selvitimme miten altistuminen elintapa- ja elämänlaatukyselylle sekä suolistosyöpäseulontakutsu vaikuttivat rintasyövän ja kohdunkaulansyövän seulontojen osallistumisinnokkuuteen.

Menetelmät. Tutkimusväestö koostui vuonna 1951 syntyneistä 15 945 naisesta, jotka asuivat suolistosyövän seulontaa harjoittavissa kunnissa. Vuonna 2010 joka kolmannelle (n=5292) heistä lähetettiin laajahko elintapakysely. Seuraavana vuonna naiset kutsuttiin rintasyövän ja kohdunkaulansyövän seulontoihin ja satunnaiset puolet (n=7866) myös ensimmäiseen suolistosyövän seulontaansa kansallisten seulontaohjelmien mukaisesti. Osallistumisosuuksien vertailussa käytettiin Poisson-regressiota ja tulokset raportoidaan ilmaantuvuusosuuksien suhteina (IRR). Tulokset. Kyselyn saaneet naiset osallistuivat kyselyä vastaanottamattomien naisten tavoin rintasyövän seulontaan (86.7% vs. 87.1%, IRR 1.00, 95% luottamusväli 0.96-1.04) ja kohdunkaulansyövän seulontaan (77.9% vs. 78.8%, IRR 0.99, 95% luottamusväli 0.95-1.03). Kutsu suolistosyövän seulontaan ei myöskään vaikuttanut kyseisiin osallistumisosuuksiin. Seulontakutsujen järjestys ja kutsujen aikaväli ei vaikuttanut rintasyövän seulontaan osallistumiseen. Kohdunkaulansyövän seulontaan osallistuttiin enemmän kun kutsujen väli oli pitkä verrattuna kaikkien kutsujen lähettämistä kahden kuukauden sisällä (84.2% vs. 79.0%, IRR 1.08, 95% luottamusväli 1.02-1.15). Johtopäätökset. Kyselyinterventio, kutsu suolistosyöpäseulontaan tai eri seulontakutsujen keskinäinen järjestys eivät vaikuttaneet rinta- ja kohdunkaulansyövän seulontojen korkeaan osallistumisasteeseen.  Kohdunkaulansyövän seulontaan osallistumisen kannalta voisi olla hyödyllistä, että kutsut eri seulontoihin saman vuoden aikana lähetetään etäällä toisistaan. Tulokset viittaavat siihen, että kyseiset seulonnat ovat Suomessa arvostettuja ja niihin osallistumisella on vankka asema kohdeväestössä.

 Elintapamuutokseen sitoutuminen

Eeva-Leena Ylimäki1

1Oulun Yliopisto

Tausta: Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin valtimotautien riksiryhmään kuuluvien 40-vuotiaiden lappilaisten miesten ja naisten (n=53) sitoutumista elintapamuutokseen interventiossa.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä elintapamuutokseen sitoutumiseen.

Käytetyt menetelmät: Elintapamuutokseen sitoutumista tarkasteltiin aiemmin validoidulla sitoutumismittarilla, jota on käytetty useissa hoitoon sitoutumisen tutkimuksissa.  Mittari sisälsi 41 Likert- asteikollista väittämää, joista muodostettiin summamuuttajat. Nämä muodostivat 13 sitoutumiseen vaikuttavaa tekijää. Mittaukset suoritettiin ennen intervention alkua (nollamittaus) sekä 6 ja 12 kuukauden kuluttua. Sitoutumista tarkasteltiin myös itsearvioitujen elintapojen sekä valtimotautia kuvaavien mittausten (vyötärönympärys, verenpaine, kolesteroli, painoindeksi, tyypin 2 diabeteksen riskitesti) kautta.

Tulokset: Nollamittauksessa osallistujilla oli halua huolehtia itsestä ja terveydestä, ja he kokivat olevansa vastuussa omasta terveydestä. Osallistujat kokivat myös vapaaehtoisuutta muutokseen sekä muutosvalmiutta.  Osallistujista 80 % oli motivoituneita muutokseen ja omahoitoon.

Perheeltä ja ystäviltä saatu tuki sekä neuvoihin ja ohjeisiin sitoutuminen laskivat merkittävästi jo 6 kuukauden mittauksessa. 12 kuukauden seurantamittauksessa havaittiin pystyvyyden kokemisen ja huolen omista elintavoista laskeneen nollamittauksesta. Myös motivaatio laski 12 kuukauden seurantaan. Halu huolehtia itsestä ja vastuu omasta terveydestä säilyivät kuitenkin vahvasti sitouttavana tekijänä kaikilla mittauskerroilla. Ohjaajalta saatu tuki ja kannustus sitouttavana tekijänä lisääntyi nollamittauksesta 12 kuukauden seurantamittaukseen.

Pystyvyydellä, huolella nykyisistä elintavoista sekä suositusten ja ohjeiden noudattamisella oli yhteys yhteen tai useampaan itsearvioituun elintapaan ja mittaustulokseen kaikilla mittauskerroilla. Vastuu omasta terveydestä oli yhteydessä suositusten mukaisiin elintapoihin ja mittaustuloksiin.

Johtopäätökset: Elintapamuutokseen sitouttavista tekijöistä halu huolehtia itsestä ja vastuu omasta terveydestä luovat elintapamuutokseen sitoutumisen perustan. Sitoutuminen edellyttää myös muutosvalmiutta ja ennakkoluulottomuutta muutokseen. Tutkimuksessa keskeisiä elintapamuutokseen sitouttavia tekijöitä muutoksen toteuttamiseksi olivat huoli nykyisistä elintavoista, sitoutuminen neuvoihin ja ohjeisiin sekä pystyvyys.