I c – Työhyvinvoinnin ajankohtaiset haasteet ja ratkaisut

11:30-13:00 Rinnakkaissessiot I

I c) Työhyvinvoinnin ajankohtaiset haasteet ja ratkaisut (sali 3)

Pj. Heli Järnefelt

Työstressiin, unettomuuteen, muistiin ja keskittymiseen sekä sisäilmaan liittyvät oireet ovat yleisiä ja ajankohtaisia työikäisten terveyden ja toimintakyvyn haasteita. Kolmasosa suomalaisista kokee työnsä henkisesti rasittavaksi, unettomuusoireista kärsii jopa 40 % työikäisistä ja lähes viidesosa kokee muistin ja keskittymisen ongelmia. Lisäksi huomattava osa työntekijöistä kokee työympäristön sisäilmaan liittyviä ongelmia ja toiminnalliset tekijät voivat vaikuttaa oireiston vaikeutumiseen. Nämä monialaiset oireet lisäävät riskiä sairastua mm. masennukseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin ja ne heikentävät merkittävästi työikäisten toimintakykyä ja elämän laatua.  Oireilun lisääntymiselle altistavat jatkuvat työelämän muutokset sekä kiireen ja epäsäännöllisten työaikojen lisääntyminen. Lisäksi pitkittyneiden oireiden taustalla on yksilöllisiä altistavia ja ylläpitäviä psykofysiologisia tekijöitä. Nämä oireilun taustalla olevat yksilölliset tulkinnat sekä toiminta- ja reagointimallit kehittyvät vuorovaikutuksessa työympäristön kanssa.

Työhyvinvoinnin kehittämisestä on vastuu sekä työnantajalle että työntekijällä. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä työpaikan kumppanina on työterveyshuolto. Symposiumissa keskitytään yksilön työhyvinvoinnin haasteiden ilmenemiseen ja vaikutuksiin sekä niiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen työssä ja työterveyshuollossa. Erilaisten yksilöllisten ja ryhmämuotoisten kohdennettujen interventioiden avulla voidaan vähentää työikäisten oireilua ja parantaa heidän toimintakykyään.

Aivot koetuksella työuupumuksessa

Laura Sokka1

1Työterveyslaitos, Helsinki

Tausta ja tavoitteet: Kun työtilanne ylittää yksilön voimavarat ja työstressi pitkittyy, seurauksena voi olla työuupumus. Työuupumuksen syynä ei aina ole liian suuri työmäärä, vaan taustalla voivat olla myös epävarmuus työn jatkuvuudesta tai epäselvä työnjako. Työuupumukseen liittyy väsymystä, joka ei liity yksittäisiin työn kuormitushuippuihin eikä tunnu talttuvan levolla tai välttämättä lomallakaan. Myös oman työn merkityksen kyseenalaistaminen, kyynistyminen, voi olla merkki uupumuksesta. Lisäksi työuupumuksesta kärsivät kokevat usein muistin, keskittymisen ja oppimisen vaikeuksia ja heillä on usein univaikeuksia. Vaikeutuessaan työuupumukseen liittyy riski sairastua esimerkiksi masennukseen tai uni- ja päihdehäiriöihin. Työuupumukseen liittyvää kognitiivisen suoriutumisen tutkimusta on vielä verrattain vähän, ja aivotutkimus on vasta aluillaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työuupumusta kokevien suoriutumista ja aivojen toimintaa.

Menetelmät: Tutkimuksessa verrattiin työuupuneiden ja kontrollien oireiden, suoriutumisen ja aivovasteiden yhteyksiä kyselyillä, kognitiivisilla testeillä ja aivosähkökäyrämenetelmällä.

Tulokset: Tutkimuksen mukaan jo verrattain lievä työuupumus vaikuttaa aivojen toimintaan. Uupumusta kokevat saattavat suoriutua työtehtävistään verrattain hyvin, mutta hinta voi olla aivoille kova. Hyvä suoriutuminen työtehtävistä kuormittaa uupuneilla aivoja tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Tämä kuormitus vie myös resursseja siltä, että työskentelyn aikana uupuneet eivät reagoi esimerkiksi hälytysääniin riittävän tehokkaasti. Uupuneet myös reagoivat negatiivissävytteiseen informaatioon tavallista nopeammin, ja vastaavasti positiivissävytteiseen informaatioon tavallista hitaammin. Lisäksi, mitä vakavammasta uupumuksesta on kyse, sitä tehottomampaa on kognitiivinen joustavuus ja toiminnan vaihtaminen eri tehtävien välillä. Tällöin työskentelyssä syntyy tavanomaista enemmän virheitä nopeuden kustannuksella.

Johtopäätökset: Aivojen näkökulmasta hyvän työkyvyn taustalla on riittävän hyvä palautuminen kuormituksesta. Tutkimustulosten mukaan työuupumukseen liittyy aivotoiminnan tasolla tarkkaavaisuusmekanismien muutoksia ja kognitiivisen joustavuuden tehottomuutta. Tämä on merkittävä asia myös työturvallisuuden kannalta.

Työuupumuksesta toipumisen yksilölliset polut

Heli Siltala1, Anne Mäkikangas1, Marja Hätinen2, Ulla Kinnunen3, Mika Pekkonen4

1Jyväskylän yliopisto

2Suomen Terveystalo

3Tampereen yliopisto

4Kuntoutus Peurunka

 Kuntoutusinterventioiden vaikuttavuudesta työuupumuksen hoidossa on olemassa jonkin verran tutkimusnäyttöä. Tutkimusten perusteella työuupumuksesta toipumiseen ovat yhteydessä sekä yksilö- että ympäristötekijät, mutta kuntoutus ei kuitenkaan tehoa kaikkiin henkilöihin tai uupumusoireisiin samalla tavalla. Työuupumuskuntoutuksen vaikuttavia tekijöitä tulisikin kartoittaa yksityiskohtaisemmin kuntoutuksen tehostamiseksi.  Tavoitteet:  Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli 1,5 vuoden seurannan avulla selvittää yksityiskohtaisesti työuupumuksesta toipumisen kehityspolkuja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli kuntoutujien toimijuus ja sen yhteys työuupumuksesta toipumiseen.

Menetelmät:  Kyseessä oli tapaustutkimus, jossa oli mukana 12 Kuntoutus Peurungan Virveli-kuntoutuskursseille osallistunutta ja kuntoutuksesta lähtökohtaisesti hyötynyttä henkilöä. Tutkimusote oli monimenetelmällinen, eli tutkimuksessa hyödynnettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Määrällisenä mittarina käytettiin BBI-15 -työuupumuskyselyä ja laadullista aineistoa kerättiin puolestaan haastatteluiden sekä puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla.

Tulokset:  Vastaajat kokivat uupumuksensa helpottaneen kuntoutusjakson aikana ja heidän toimijuudessaan oli nähtävissä vahvistumista. Seurantajakson perusteella tämä myönteinen kehitys ei kuitenkaan ollut jatkunut kaikilla tutkittavilla toivotulla tavalla. Tutkittavien joukosta oli eroteltavissa kolme eri ryhmää eli toipumisen polkua, jotka nimettiin seuraavasti: a) työuupumuksesta toipuneet (n = 3), b) uudestaan uupuneet (n = 4) ja c) kovia kokeneet, mutta positiiviseen keskittyvät(n = 2). Tulokset viittaavat siihen, että paras pitkäaikaistulos työuupumuskuntoutuksesta saadaan, kun vahvaan toimijuuteen yhdistyy suotuisat ympäristötekijät. Lisäksi tutkittavien oma arvio pärjäämisestään kuntoutusjakson lopussa ennusti hyvin heidän toipumispolkuaan 1,5 vuotta myöhemmin.

Johtopäätökset:  Tämän tutkimuksen perusteella toimijuus näyttäisi olevan merkittävässä roolissa työuupumuksesta toipumisessa. Kuntoutuksen haasteena onkin, kuinka toimijuuden vahvistumisesta saataisiin pysyvää siten, että kuntoutujat pystyisivät onnistuneesti kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kuntoutujien omaa arviota pärjäämisestään voitaisiin hyödyntää entistä paremmin esim. lisätuen suunnittelussa ja kohdentamisessa sitä tarvitseville.

Unettomuuden hoitaminen työterveyshuollossa

Järnefelt Heli1, Lagerstedt Rea2, Kajaste Soili3, Sallinen Mikael1,4, Savolainen Aslak5, Hublin Christer1

1Työterveyslaitos, Helsinki, heli.jarnefelt@ttl.fi, p. 030 4741

­2Helsingin yliopisto

3KL-instituutti

4Agora Center, Jyväskylän yliopisto

5Yleisradio

Tausta: Tutkimusten ja suositusten mukaan unettomuuden hoidossa ovat ensisijaisia lääkkeettömät menetelmät. Yksi tutkituimmista ja tehokkaimmaksi todettu niistä on kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), jolla vaikutetaan unettomuutta ylläpitäviin tulkintoihin ja nukkumistottumuksiin. Haasteena unettomuuden hoidossa on näiden menetelmien vähäinen saatavuus terveydenhuollossa.

Tavoitteet: Tutkimuksessa arvioitiin työterveyshuollon hoitajien ohjaaman KKT:n menetelmiin pohjautuvan ryhmämuotoisen hoidon vaikutuksia unettomuuteen ja liitännäisoireisiin kahden vuoden seurannassa. Lisäksi arvioitiin hoidon vaikuttavuutta erilaisia työaikoja tekevillä sekä hoidosta hyötymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 59 pitkäkestoisesta unettomuudesta kärsivää mediatyöntekijää. Työterveyshuollon hoitajat saivat lyhyen koulutuksen ja ohjasivat yhteensä yhdeksän KKT:n menetelmiin pohjautuvaa ryhmää. Tutkimus noudatti satunnaistamatonta ryhmäinterventioasetelmaa. Osallistujia arvioitiin kaksi kertaa ennen hoidon alkua, hoidon jälkeen sekä 3, 6, 12 ja 24 kuukautta hoidon päättymisestä. Mittareina käytettiin unipäiväkirjaa, aktigrafiaa ja kyselyitä.

Tulokset: Työterveyshuollon hoitajien ohjaaman KKT:n jälkeen osallistujien unettomuudesta kokema haitta, ylläpitävät tulkinnat ja unettomuusoireet vähenivät merkittävästi. Lisäksi osallistujien muut psyykkiset ja somaattiset oireet vähenivät ja elämän laatu parani. Tulokset säilyivät pääosin kahden vuoden seurannassa. Sekä päivätyötä että epäsäännöllisiä työaikoja tekevät hyötyivät hoidosta. Tutkimuksen perusteella 2/3 osallistujista hyötyi hoidosta merkittävästi ja 1/3 osittain. Hoidosta hyötyneet arvioivat oireistonsa kokonaisuudessaan lievemmäksi kuin osittain hyötyneet.

Johtopäätökset: Työterveyshuollossa voidaan toteuttaa lyhyen koulutuksen jälkeen tuloksellisesti unettomuuden hoitoa KKT:n menetelmin erilaisia työaikoja tekevillä. Vakavammin oireilevat voivat kuitenkin tarvita jatkohoitoa lyhytkestoisen hoidon jälkeen. Kouluttamalla työterveyshuoltoja unettomuuden lääkkeettömän hoidon menetelmistä voidaan lisätä hoidon saatavuutta työikäisillä. Jatkotutkimuksena selvitetään hoitomuotojen soveltuvuutta lisää vuorotyöntekijöillä ja ryhmähoidon lisäksi myös omahoitoon pohjautuvien menetelmien vaikuttavuutta.

Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa – toimintamalli työterveyshuoltoon (TOSI)

Sanna Selinheimo1,2, Aki Vuokko2, Kirsi Karvala2, Markku Sainio2, Heli Järnefelt2, Tiina Paunio2,3

1Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto

2Työterveyslaitos

3Psykiatrian osasto, Helsingin yliopisto

Tausta: Suomessa huomattava osa työntekijöistä kokee ongelmia liittyen sisäympäristötekijöihin mutta kaikki sisäympäristössä ilmenevät oireet eivät selity ympäristö- tai sairausmekanismeilla, ja niissä on havaittavissa toiminnallisia piirteitä. Toiminnallisilla oireilla tarkoitetaan fyysisiä oireita (muun muassa hengitystieoireet, päänsärky, väsyneisyys, vatsakipu), joiden taustalta ei ole todettu oireita selittävää elimellistä syytä tai oire ei ole vakavuudeltaan tai kestoltaan suhteessa tehtyihin löydöksiin. Nämä epäspesifit oireet voivat ilmetä yhdessä samanlaisia oireita sisältävät sairauden, kuten astma, kanssa. Joissain tapauksissa ne voivat olla psykososiaalisen kuormittuneisuuden fyysinen komponentti ja niihin voi liittyä biologisten stressinsäätelymekanismien kohonnutta aktiviteettia sekä psykologisia tekijöitä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole olemassa hoitomallia, joka huomioisi sisäympäristötekijöihin liittyvän oireilun monitekijäisyyden.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää eri hoitomuotojen vaikuttavuutta työntekijöiden työ- ja toimintakykyyn sekä elämänlaatuun. Lisäksi tavoitteena on kehittää hoitomalli työntekijöiden kokonaisvaltaisen hoidon tueksi osaksi muuta sisäilmaoireilun hoitoa työterveyshuollossa.

Menetelmät: Tutkimuksessa selvitetään sisäilmaan liittyviä hengitystie-ja laajentuneiden yleisoireiden vaikutusta työkykyyn. Tukimme satunnaistetulla, kontrolloidulla koeasetelmalla psykosiaalisten hoitomuotojen vaikuttavuutta yhdessä työterveyshuollon tavanomaisen hoidon kanssa työntekijöiden sisäilmaan liittyvien monimuotoisten oireiden hoidossa. Vertaamme lyhyen lyhyen psykoedukaation sekä kymmenen kerran kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian vaikuttavuutta oireiden hoitoon. Hankkeen tutkimushenkilöiden rekrytointi toteutetaan yhdessä keskeisten pääkaupunkiseudun työterveyshuoltojen kanssa ja hankkeesta toteutumisesta vastaa Työterveyslaitos. Hankkeen aineistonkeruu on käynnistynyt vuonna 2014 ja tutkimushenkilöiden seuranta jatkuu vuoteen 2017.

Johtopäätökset: Ympäristötekijöihin liittyvien biologisten sairausmekanismien selvittäminen on tärkeää, mutta samalla on keskeistä tukea potilaiden oirehallintaa ja vahvistaa työ- ja toimintakykyä. Hankkeesta saadaan lisätietoa sisäympäristötekijöihin liittyvien oireiden hoidosta ja selvitetään uusia hoitokeinoja monitekijäisen oireilun hallintaan.